Tuollakin mantereella käveli kristitty, ja tuolla ja tuolla... Tuollakin merellä seilasi kristitty, ja tuolla ja tuolla... Tuollakin ilmatilassa lensi kristitty, ja tuolla ja tuolla... Ja ne kaikki tunsivat yhtä aikaa ja koko ajan olevansa jumalansa kasvojen edessä. Silmää, nenää, suuta, poskea, otsaa, leukaa, partaa... Kai jumala mies oli, jos siltä jälkeläisiäkin löytyi, poikia, "noita kuuluisia muinaisajan jättiläisiä". Tai sitten jumala oli nainen. Oli varmaan kummallista tehdä poikia ja katsella niiden touhuja omien kasvojensa sisällä.

Kyllästyin julkisivuun, velvollisuudentuntoisiin ja työteliäisiin kasvoihin. Toin silmäni tänne kuuhun.

Tullessani vilkaisin kalkyloivaa koneistoa, jossa rekisteröitiin muun muassa kaikki synnit. Generaattorit rapsivat rangaistuksia kolmansiin ja neljänsiin polviin saakka, jopa kymmenensiin polviin. Koneisto hehkui punaisena, vahdittavat asiat lisääntyivät jatkuvasti. Se seurasi miljardien elävien aivojen jokaista ajatusta yhtä aikaa. Mutta koneisto piti rekisteriä myös vielä lukuisampien jo kuolleiden aivojen ajatuksista ja noiden menneiden ajattelijoiden teoista, jotta kosto-osasto pystyi toimimaan. Se pani muistiin jokaisen heinän- ja viljankorren katkeamisen, jokaisen hiuksen putoamisen ja niin poispäin.

Yritin katsella täältä kuusta maata. Mutta näinkin vain julmetun vapaa-ajan niskan, pyöreän, täynnä sikin sokin olevaa valkoista tukkaa. Tarkensin, painauduin melkein hiuksiin kiinni. Ei koorvia, ei koorvia... Muistelin, että päässä kuuluu olla myös päälaki.

Kovasti ponnistaen zoomasin täältä niskan, pään sisuksen ja kasvojen läpi maan kamaralle. Näin Mooseksen leirin. Pinnistin vielä vähän ja katselin kymmenkulmaisen telttamajan sisään. Majan kalusteisiin kuului kullattu istuin, jolle jumalansa oli ajoittain laskenut peppunsa. Istuin oli 125 senttimetriä pitkä ja 75 senttimetriä leveä. Silmäilin komeaa telttakotaa, jossa Mooses piilotteli jumalaansa päineen häntineen.

Vetäydyin katseellani kasvokuplan, niskakuplan ja niiden välisen kalkylaattorin lävitse kuuhun. Jäin katselemaan valkoista niskaa.

Oletko ehkä sitä mieltä, että tämä asemapaikkani on lähellä, kuu on liian lähellä maata? Puhalla vapaasti niskakuplaa niin suureksi kuin haluat, avaruudessa on tilaa puhalluksesi tahdissa pakittaa. Yksin sinusta riippuu, kuinka mahtavan suuren tonttulakin joudun palloniskalle ompelemaan.

Onko teidän jumalanne satimessa, eikö se pääse teistä eroon vaikka kuinka päätään ravistelisi? Oletteko tekin satimessa, mikäli ette siirrä silmiänne jumalanne aivojen läpi tänne kuuhun?

Hyi hyi teitä jumalanne kasvo-ontelossa eläjiä! Kuinka te ilkeätte tehdä tekonne ja ajatella ajatuksenne tuollaisessa paikassa? Täällä kuussa minulla on intimiteettisuoja.

 

Jokunen miete: Eräiden pää on pensaassa, toisten sanapensaassa.

Työnsi päänsä palavaan sanapensaaseen. Sai kenties parantumattoman palovamman.

Sanapensaan kasvualusta: usko.