Me oppilaat seisoimme kukin pulpettinsa vieressä ruokalusikka kädessä. Vain ikkunaseinän takimmaisen pulpetin vierusta oli tyhjä. Se johtui siitä, että minä Simppa en ollut tullut kouluun. Se taas johtui minulle Simpalle eilen oppitunnilla sattuneesta kyrpiintymiskohtauksesta.

Minä, opettaja Marjatta, olin eilen aloittanut koulupäivän suhteellisen tyytyväisenä. Tiesin, että jumalani ei katso hyvällä vanhanpiian seksuaalisuutta, mutta silti olin lirputellut itselleni edellisiltana orgasmin, vieläpä kuvitellen Kaukoa, johtajaopettajaamme, minua tyydyttämässä. Huipennuksen jälkeen olin rukoillut jumalaltani tekoani anteeksi, ja hän, Marjatta, oli luvannut minulle jatkaa koululaisten lähetyspiirin pyörittämistä sekä hyväntekeväisyyttä, josta suurimpana oli luvassa minun lähetystyöhöni minun Marjatan testamenttaama lapselleni Marjatalle kertynyt melkoinen omaisuus.

Suhteellisen tyytyväisenä Marjatta olin tunnin alussa lausunut oppilailleni komennon: - Otetaan esille kaunokirjoitusvihkot ja mustekynät! Jokainen jatkaa kaunokirjoitusharjoituksia siitä mihin on ennen jäänyt!

Tuokion kuluttua minä Marjatta katsahdin tyttöjen ja poikien ahertamista kirjoituksen parissa. Huomasin Simon örmöttävän pulpetissaan mitään tekemättä. Oitis Marjatta rähähdin Simolle, käskin häntä kirjoittamaan kuten muutkin.

Silloin Simppa öyrähdin tynnyristäni: - No perkele kun ei oo mustettakaa! Simppa mäiskäisin vihkoni takavasempaan, katkaisin mustekynäni pulpetin kannen reunaan ja samalla lailla käsittelin puista viivotintakin. Palaset viuhautin taakseni nurkkaan. Marjatta yritin huutaa Simon touhua poikki, Mutta Simppa ponnahdin tuoliltani ja lähdin tömistämään kohden korokkeellaan luokan edessä seisovaa tanttaa. Ikäneiti hihkaisin Simoa menemään takaisin paikalleen istumaan. Simppa, ei puhettakaan että olisin uskonut sen hihkumisia, vaan pysähdyin kourat nyrkkeilyasennossa opettajan eteen: - Saatanan ämmä, lyönkö sulta rillit paskaks, häh, lyönkö perkele! Marjatta peräännyin askeleen, sillä Simo oli täysin tolaltaan. Yritin vielä sopuisasti komentaa poikaa paikalleen, lupasin antaa mustetta. Mutta Simppa en jäänyt enempiä otattelemaan, vaan kävelin luokan ovelle jupisten: - Aina vittuilemassa, perkele! Ja Simppa jyrähdytin perässäni luokan oven niin voimallisesti, että varmaan jokainen kuuli että se tuli kiinni.

Hetken kuluttua Marjatta menin naapuriluokkaan, jota opetin minä, koulun johtajaopettaja, Kauko. Pian luiseva, kotkanoloinen ja vihastunut Kauko karjuin ikkunasta jylhällä äänelläni pihalla saapastelevaa Simoa tulemaan oitis takaisin. Simo vastaukseni Kaukolle kuului: - Haista paska, enkä tule! Kaikessa rauhassa ja ilman kiirettä Simppa jutkistin jatsarit jalassani kohti kotimökkiä.

Simo en olisi ihan kohta koululle tyrkyttäytymässä. Sitten aikanaan menneistä seuraisi tuima puhuttelu, varoitus ja arestia. Joulutodistuksestani myöhemmin näkisin, että tapaus kuluttaisi jo muutenkin kulunutta käytösnumeroani. Mutta minulle käytös- niin kuin muutkin numerot olivat yhtä hevon pierasun kanssa.

Simppa olin kansakoululainen. Käydä jytälsin viidettä luokkaa, mutta tämä oli minulle jo seitsemäs vuosi koulussa. Soratien värinen tukkani karhotti milloin mihinkin suuntaan pörhöllään. Voimaa jäntereissäni lienee ollut eniten koko luokalla. Puhuin leukaperät jäykkinä, siten vaikutin muita koulupoikia miehekkäämmältä. Ääneni kuulosti tulevan kuin ontosta syvyydestä. Viihdyin tunneilla koko lailla omissa oloissani, jos vaan opettaja ei häirinnyt. Olin melko taitava piirtäjä ja tekstaaja. Veistotyöni onnistuivat, kuten myös voimisteluliikkeet.

Kerran veistotunnilla Simppa tulin haistattaneeksi veistonopettaja Joukolle. Jouko karahdin punaiseksi ja komensin Simon työkaluvarastoon. Varastossa Jouko tartuin Simon käteen ja pyöräytin sen selkänsä taakse, kamppasin pojan pitkälleen ja aloin painaa kasvojaan lattiaan vääntäen samalla kädestä. Kysyin Simolta: - Vieläkö meinaat minulle haistatella? Simppa varsinkin olkapäähäni koski aivan helvetillisesti. Anoin Joukolta armoa ja lupasin lopettaa haistattelut. Jouko väänsin yhä edelleen Simon kädestä, vaadin häntä jatkossa tekemään kaikilla tunneillani niin kuin minä käsken. Simppa en voinut mitään, väkisin puristui esille itku. Tyrskien lupasin Joukolle olla tunneillaan kunnolla. Jouko vapautin pojan, avasin varaston oven ja menimme veistoluokkaan. Simppa höyläpenkilleni kävellessä minua hävetti ja nimenomaan se, että kaikki näkivät minun itkevän. Niin, noina aikoina opettajat pitivät oppilaansa todella kurissa. Joku tenikko saattoi tulla opettajainhuoneesta puhuttelusta esimerkiksi irtirevitty puseronhiha kädessään.

Sulan maan aikana Simppa tein bisnestä. Söin muutaman roposen maksusta kastematoja. Toisinaan koulupojat keräsimme kolehdin, nähdäksemme Simpan minun esityksen. Kun mato oli löytynyt ja taksa Simpan lakkarissa, Simppa otin madon ja haukkasin siitä pätkän, jonka saman tien nielaisin. Pätkittäin söin koko elikon. Toisinaan pojat vaativat avatun suun nähdäkseen etten varastoinut madonpätkiä suuhuni. En pelannut pismarkkia. Lierot maistuivat savelta, vereltä ja paskalta. Maut huuhtelin välitunnin loputtua suustani juomapaikalla. Roposet olivat minulle tarpeen ostaessani aikuisilta irtotupakoita tai istuutuessani sökörinkiin.

Simppa minusta luokkani pojat olivat nöösejä. Ne eivät uskaltaneet tehdä juuri mitään. Ainoastaan edellistalvena oli rukouksissa kielletty uhkarohkeana jäillä seilailu. Joku oli nähnyt kaksi poikaa jäälautalla sauvoimien kanssa järven sulalla ajelehtimassa. Seilailijoiden nimiä ei ollut kukaan tiennyt, paitsi me seilailijat itse: minä Pentti ja minä Juha. Simppa ärsytin toisinaan niitä nöösejä tahallani. Joskus viikonlopun jälkeen Simppa kehaisin nööseille juoneeni mökilläni kiljua ja vaivaavan vielä hienoisen rapiksen. Simppa tuskin kukaan muu luokkalaiseni oli kertaakaan ollut humalassa, puhumattakaan että olisi tiennyt mikä rapis on.

Marjatta olin edennyt jo yli puolen luokan. Jokaiselle tytölle ja pojalle kaadoin ruskeasta lasipullostani ruokalusikan täyteen nestettä. Kestokomento oppilailleni oli siirtää neste suuhunsa ja alkaa sitä purskutella. Mutta Seppo minun täytyi taas kuotoilla.

Seppo olin vähän vilpertinluontoinen. Kesälomalla olivat olleet Pohtin kisat. Kisailijat olimme juosta lätkyttäneet soratietä pitkin metsien keskellä. Sattumalta Juha olin pyöräillyt samalla tiellä ja huomasin Sepon juoksevan kilpaa. Olimme olleet mäen päällä, jossa Juha tokaisin Sepolle: - Hyppää kyytiin, niin pääset vähän matkaa helpommalla! Vilkuilimme Seppo ja Juha eteemme ja taaksemme, ei näkynyt muita juoksijoita. Seppo hyppsin Juha pyörän ritsille. Hurautimme kahdestaan mäen alas ja Juha kinnaroin vielä pitkälle seuraavaan nousuun, kunnes Seppo katsoin vauhdin niin hitaaksi että juoksemalla menisin kovempaa. Hyppäsin taas jalkojeni päälle Seppo. Pyöräilyn aikana lääpästymiseni oli kerennyt hiukan tasaantua. Matkan jatkuessa me Seppo ja Juha vielä uusimme saman tempun. Seppo kävin juoksukilpailun päätteeksi pokkaamassa Pohtin talolla lusikan.

Seppo olin maanviljelijän poika. Kotona oli kesäisin tehtävä töitä. Varsinkin traktorilla peltojen karhinta oli minulle melkein mieluista. Joskus otin jonkun koulukaverin traktorin kyytiin pellolla pölistellessäni.

Seppo koulussa pysyin kurissa kuten muutkin. Mutta silti kävin aina laveinta mahdollista tietä. Esimerkiksi kirjaa pulpetista ottaessani saatoin vislata tohuutella jotain iskelmää. Me muut oppilaat joskus jännäsimme, että äsähdänkö Marjatta Sepolle. Selvisin kuriasioissa aina rimaa hipoen Seppo, en joutunut arestiin. Silloin tällöin Marjatta jouduin kivahtamaan Sepolle: - No no!

Seppo en ollut vielä saanut ruokalusikkaani täytettä. Siksi kuotoilin lusikan kanssa. Työnsin lusikan suuhuni, imeskelin sitä, lurpsauttelin ja sanoin: - Ai kun hyvää.

Juha minulla oli jo neste suussa. Olin huonohermoinen Juha ja minua rupesi Sepon minun kuotoilu naurattamaan. Yhtäkkiä Juha suustani purkautui neste sumuna lattialle. Marjatta mursumaisesta pyylevyydestäni huolimatta olin jalkava ja ennätin hetkessä Juha viereen. Marjatta annoin Juhalle tukkapöllyä oikein aikuisen kädestä. Juha pääni ravistelujen jälkeen ei enää naurattanut, tosin ei itkettänytkään.

Ensimmäiset oppilasjonot saivat mennä sylkemään nesteen käytävän lavuaariin. Tuli Juhankin jonon vuoro, ja Juhakin kävin muodon vuoksi lavuaarilla, vaikka suussani oli vain sylkeä. Juha neste ei ollut vaikuttanut suussani tarpeellista aikaa, mutta minulta Simpalta koko hampaiden fluorikäsittely jäi sillä kertaa väliin.

 

Miete: - Hoidat paisetta. / - Niin. / - Kysyitkö siltä, mitä se ajattelee hoidostasi?