Karkeammat puuhat tapahtuivat pilkkopimeässä, mutta tarkempien tehtävien alkaessa lumoojatar napsautti valot päälle. Uunissa valmistui monenlaista tuoksuvaa ja maistuvaa hyvää, joka siirtyi keittiön ulkopuolelle.

Kolmantena aamuna ihmeellinen neitokainen pysähtyi napsuttelemaan valokatkaisijaa, kummasteli itsekseen, sai oivalluksen, ja riensi kulholleen aineita sekoittelemaan. Leipoessaan hän tavoilleen uskollisena rupatteli, vaikka ei ollut kuulijoitakaan. Hän paistoi varalta kaksi nuotiota ja heitti ympärilleen muutaman hyppysellisen sokerikiteitä.

Ja leivonnaiset levisivät päivä päivältä yhä laajemmalle ympäristöön.

Kerran neito hieroi taikinatankoja ja leikkasi saksilla niiden päihin lyhyet halkiot. Kun hän veti paistoksensa ulos uunista, me olimme syntyneet.

Ilmeni pian, että minä olin muihin verrattuna melko poikkeava. Haaveilin kauppiaan urasta. Vaikeutena uran kehittymiselle oli myytävän tavaran ja ostajien puute. Mutta sitten onni potkaisi: löysin puutarhatiellä lojuvan tietokirjan ja pian myös kaksi ostajaa sille. Tein kaupan, joka oli kohtalokas virhe. Leipojatar oli näet aikoinaan antanut määräyksen, että kaiken tiedon levittäminen on ankarasti kiellettyä. Kirjakaupasta tuli rangaistus, jota ei lieventänyt sekään, että tietokirja oli kiivaan tytön itsensä kirjoittama, julkaisema ja tahallaan tielle pudottama.

Luikahdin pakoon ja vapisen nyt kolossani. Jo pitkään olen pelännyt niiden lähettävän perääni etsijöitä. Miksikö? Siksi, kun minut on helppo tunnistaa; olen meidän maanpinnalla luikertelijoiden joukosta ainoa, joka puhua lörpöttelen.

- Minun piti kokea. Vasta sitten ymmärsin etten olisi halunnutkaan tätä. /  - Mistä puhut? /  - Ihmisyydestä.