Sisältääkö uskovaisten mielestä heidän iankaikkinen elämänsä mitään inhimillistä? Nimittäin inhimillisyydestä vapaalla elämällä ei ole mitään tekemistä ihmiselämän kanssa. Voisi kuvitella, että ihminen haluaa elää ihmismäistä elämää.

Älykäs uskonnon kuluttaja haikailisi iankaikkisesta elämästä tuoteselostetta.

Ihmisen ensimmäinen kuolema on "helpompi". Sitä ei kukaan osaa surra, kun ei ole olemassa raatoa.

Ihmisen raato pitää panna piiloon, että viimeinen kuolema saadaan silmistä pois.

Yhdellä elämällä on kaksi kuolemaa.

Ensimmäinen kuolema - elämä - viimeinen kuolema.

Elämäni lohdullisin asia on se, että voin tästä kuolla.

Jos olisi pakko elää paljon vuosia, se olisi pitkitettyä kärsimystä.

Iankaikkista elämää voisi verrata koskaan päättymättömään vankeuteen, josta ei ehkä voisi edes kuolla vapaaksi.

Tykkään kuolemasta. Suorastaan nautin kuolemisen ajattelusta.

Vanhat ihmiset kyllästyvät elämään. Niin ne tekisivät iankaikkisessakin elämässä.

Hyi helkkari kaikkia järjettömiä kuvitelmia. Onneksi kaikkeus ei elätä ikuisesti.

Kaikki ennen elämää oli kuolemaa.

Piipahdin kuolemieni välissä elämässä.

Venäjälläkin palattiin takapajuisuuteen. Siellä ruvettiin sallimaan uskonnon harjoittaminen.

Alkujaan maailma oli uskonnoton. Tuohon tilaan palataan viimeistään silloin kun maailmasta kuolee viimeinenkin ihminen.

Jos uskovaiset ymmärtäisivät mitä on elää iankaikkisesti, he lopettaisivat välittömästi uskonnon kannattamisen.

Iankaikkinen elämä olisi iankaikkista mielipuolisuutta.

Monet tyrttyvät elämään jo muutamissa vuosikymmenissä. Kuinka hirvittävää olisikaan kokea iankaikkisen elämän oksettavuus.

Kuuma uskovainen on kuin läpitunkevan kiiman vallassa.

Kuolemassa on se jännä juttu, että se ei sisällä mitään minusta. Ei ennen eikä jälkeen elämän.

Elämän varasto on elämässä.