Mistä tahansa suuren huumejärjestelmämme huumeesta luopuminen aiheuttaa meille vieroitusoireita.

Vain tilttikuntoiset pärjäävät ilman suuren huumejärjestelmän huumeita. Muut "narkkaavat" jatkuvasti.

Sanojen huume. Kuka voisi kieltää olevansa narkkari?

Joku voi olla jääkiekko-otteluihin yhtä koukussa kuin alkoholisti viinaan.

Sallitut ja kielletyt huumeet. Saman asian ne ajavat; ne huumaavat.

"En halua luopua..." Kuka noin sanoo, on jossakin koukussa.

Söin sanojen koukun. Rimpuilen ihmisten toisilleen tekemässä pitkäsiimassa.

Äiti, isä, ynnä muut kynttilät opettivat. Nyt olen koukussa.

Elin elämäni, monissa koukuissa.

Huumeeton elämä on karua. Ei sitä ihminen kestä.

Ne eivät vielä enemmälti horise kaikkeuden valloittamisen perään.

Ihmiset luulevat luontoa puutarhaksi, jota voi hoitaa. Ei ei.

Huseeraamme sanojemme kanssa. Yritämme lyödä jos mitä mutkaa ettei tarvitsisi siirtyä luonnonehtoisuuteen, ainaiseen raateluun.

Jos lajimme joskus valitsisi sanattomuuden, niin olisi suotavaa kuolla sanattomuuteen jokaisen yksilön synnyinsijoillaan. Mikäli jäisi jäljelle joitakin sanoja käyttämättömiä laumoja, ne luultavasti eläisivät luonnonehtoisesti. / Tämä on typerää toiveajattelua. Ihmiset ennen vaikka kuolevat kuin luopuvat sanoista. Ja niin siinä sitten tulee käymään.

Ihminen on tullut tähän. Kaikkeus ei tunne oikeaa tai väärää valintaa. / Taistelimme sanoillamme. Tarrauduimme "ainoaan turvaamme", sanoihin. Näkkyypähän miten suuri turva sanamme olivat.

Kuinka alkeellista olikaan elämämme. Mutta jos se olisi ollut alkeellisempaa, se olisi ollut myös luonnonehtoisempaa.

Vaelsimme sanojen pimeydessä.

Elää höllöttelimme. Luonnonvastaisesti.

Viljelimme sanoja.

Sanaviljelmämme kukoistivat ja laajenivat.