Monen kohtalo on tulla jutkautetuksi lumoavalla vanhalla sadulla.

Vanha, haiseva sana.

Sadun pyyteellinen löyhkä.

Aina kuullessani uskovaisen puhuvan uskonnosta minulle herää mielikuva pienen lapsen jokelluksesta.

Ammoin kuolleiden paskantajien keksimä lumoava satu. / Mitä muuta keksijät olisivat voineet kirjoittaa kuin "usko tämä". / Uskii!

Ihmiskunnan psykoosi rakentui lumoavilla sanoilla.

Ihmiskunnan aivokemiaan pitäisi saada muutos. Nyt tulisi iskostaa kaikkien tietouteen, että planeetallamme on lumoavien satujen levitys kielletty.

Toisen kuoleman jälkeiseen elämään uskovalla on mieli jakaantunut.

Kaikki eivät halua lusia sanavankilansa yleisissä tiloissa. He pyrkivät ahtaampaan tilaan, selliinsä.

Jo se, että lajimme kaikkien jäsenten pitää taipua ihmisyyteen, on melkoinen jysäytys. Lajimme naatikat siihen pakottavat.

Satumainen ihmisyys. Tämä vieläkin kestää, vaikka sen ei pitäisi.

Ihmisyys ei ole luonnonehtoisuutta. Siksi se on ihmiskunnalla tehty koe.

Nujertaako luonto luontomme?

Olemme massaa. Kuten muukin luonto.

Pehmeän lässytyksen oppaaseen kuuluu muiden muassa sana "kaunis".

Mitä tapahtuisikaan, jos yhtäkkiä keskeytettäisiin ihmisyys?

Eläimyys on lajimme perustila.

Joka päivä lapsiakin kasvatetaan eläimestä ihmiseksi.

Yleisimmin meidän ihmisten paluu eläimeksi tapahtuu kuollessamme. Raatomme on eläimen raato.

Väsyneet ja heikot ovat lumoavien satujen suurkuluttajia.

Usko yksikin sana, ja olet jo ihmisyydelle menetetty.

Usko sanoihin, ja luovu omasta vallastasi.