Uneksivatko ne elämän Atamonista?

Kun oma ihmisyys ei tunnu riittävän, haveillaan isompi-ihmisyydestä.

Mihinkä kehoni kolkkaan piiloutuisin ihmisyydeltäni?

Siellä ajattelin: "Täällä olen ihmisyydeltäni piilossa." / Mutta pian tajusin.

Mikä minä sitten olisin, jos menettäisin ihmisyyteni?

... jonka ajatus on jotenkin pirstaleina, ajattelin.

Nämä aikani paikallislehteen kirjoittelijat. Ne toivottelivat hyvää sitä ja tätä "pyhää". / Kirjoitustensa lopussa jotkut niistä määrittelivät itsensä vaikka sanalla "kansalaisaktivisti" tai "ei missään nimessä asiantuntija eikä kriitikko". Ne toivottelivat "kaikella myönteisyydellä". / Yleisön osastoon kirjoittelijoiden suupielien ruskeutta ei erottanut toimittajien suupielien ruskeudesta.

Meidän ihmisyydestä ruskeat suupielemme.

Miksi lehtien tekstejä ei paineta ruskealla?

Lakritsia syönyt lehti.

Viholliseniko? Ehkä ihmisyys minussa ja ympärilläni.

En ymmärtänyt miksi ihmisyys tuntui minusta jotenkin vieraalta. Lienen ollut "nyrjähtänyt". Minua janotti jokin. Kai kaipasin jollakin kummalla tavalla luonnonehtoisuutta, "raakuutta". Silti, vaikka tiesin että en olisi pärjännyt tuollaisessa raakuudessa hetkeäkään.

Miksi olisin huolehtinut ekosysteemistä? / Ei mikään muoto säily ikuisesti. Mitä merkitystä olisi sillä, jos jokin muoto säilyisi miljardi vuotta, mutta sitten murenisi?

Kaikkeuden kuva on kuin ihmisten elämän kuva: Kaikki muuttuu.

Muodon varaan perustavien ihmisten kauhistus: Muotojen loputon muutos.

Ne ovat tajunneet sen. Muutosmylly on "hirviö". Se ei säilytä mitään. Ne ovat suunnanneet koko toivonsa uskontoihinsa.

Jokainen uskonto kiljuu: Pysähdy muutosmylly! Edes minun kohdalleni!

Raaka muutosmylly ei hyväksy yhtään minää lemmikikseen.

Kukitaan hetki. On kukittava nopeasti.

Kun näkee itämisen, tietää sen myös joskus lakastuvan.