Iankaikkiseen elämään tuomitulta putoaisi pois koko ihmisyys. Miksi entinen ihminen haluaisi elää vailla ihmisyyttä?

Kaikkein raivostuttavinta i.e:ssä olisi sen päättymättömyys. Sitä ei ihmisen ajatustavalla varustettu kestäisi tulematta hulluksi.

Joka ei haluaisi i.e:ssä tulla hulluksi, hänen pitäisi "varsin pian" ruveta uskomaan i.e:n päättymiseen. / Olisi se karvasta asetella mielessään määrävälejä toisensa perään; että kun uskon tuonne asti, niin kuolemaan minut korjaava Pyhä Pelastaja saapuu. Tuollaista itsensä narraamista olisi jatkettava loputtomiin.

I.e:ssä eläville kuoleman saavuttaminen olisi yhtä hartaiden rukousten kohde, kuin monille meistä kuolevista on i.e:ään pääsy.

Uskonnot ovat ihmisen haparointia, osoitus siitä, että ihmisen kaapu on vielä liian suuri. Vastasyntynyt ihminen ei ole vielä avannut silmiään.

Olisi hirvittävää joutua iankaikkisesti uskomaan. Vaikka "kohta" saapuvaan kuolemaansa.

I.e:ssä elävällä ei olisi mitään säilytettävää.

Kiihkeät uskovaiset käyttäytyvät kuin odottaisivat malttamattomina itselleen luvatun suuren orgasmin tuloa.

Eikö vaan iankaikkiseen elämään tuomittu olisi kuin virkamies? Se hoitaisi toivottoman pitkää virkaa, josta ei koskaan pääsisi lomalle tai eläkkeelle. / Alussa "virkamies" paukuttelisi innokkaasti leimoja "papereihin". Myöhemmin hän masentuisi mitään tekemättömäksi. / Ainut mikä "virkamiestä" elähdyttäisi, olisi unelma kuolemasta, sen saavuttamisesta.

Elämä, olipa se millaista auvoa tahansa, olisi täysin sietämätöntä, jos ei voisi kuolla.

Iankaikkiseen elämään tuomittu ihminen olisi pystyynkuollut, kuin kelottunut puu.

Niin se on. Ihmiset elämässään pelkäsivät lopullista häviämistään ja perustivat siksi uskontoja. Mutta iankaikkisessa elämässä ihmiset pelästyisivät loputonta olemassaoloaan ja perustaisivat sitä torjumaan uskontoja.

Hyvin on pullat uunissa. Onneksi on tyly todellisuus, joka ei ota "kuuleviin korviinsakaan" haaveiluja iankaikkisesta elämästä. / Se vaan on paha, kun uskovaisten jokellukset lisääntyvät. Tukehtuuko ihminen uskovaisten jokelluksiin?

Uskontoon uskovien keskuudessa leijuu sankka sumu. He eivät tiedä, mihinkä heitä talutetaan. Taluttajat ovat yhtä eksyksissä kuin talutettavat.

Jos iankaikkisessa elämässä ihmisellä olisi silmät, niin ennen pitkää se panisi ne kiinni ja yrittäisi ryyppäytyä uneen. Unensa se toivoisi kestävän iankaikkisesti.