Enemmistö keksii aina enemmän selityksiä kuin vähemmistö.

Enemmistö ei välttämättä ymmärrä, mutta on kova kannattamaan.

Suomessa sananvapaus on sitä, että saa sanoa lukemattomin eri sanoin: "Minä uskon, minä kannatan."

Ihmisen yritys on rakentaa muotoaan pitämään tulemattomasta sellaista, joka pitäisi muotonsa.

Muuttuvasta tarkoituksettomuudestamme puuttuvat kiintopisteet.

Yhteiskunnallisen navetan asukit, ihmiset, eivät koskaan pääse laitumelle.

Ei lajimme ongelma ole oppiminen, vaan poisoppiminen.

Elämä on tarsimista upottavassa, silmäkkeisessä puhekielen suossa.

Mätä valta vain ilmoittaa että "minulla on valta". Mutta eihän tiikerikään ota ateriaansa ilmoittamalla.

Täydellinen tasa-arvo olisi omituinen, vallaton, ehkä kuolemaan johtava tila.

Kaikki syövät tapaavat kuolla.

Pilkattu nostakoon itse kanteensa!

Minä on minän ruoka.

Velvollisuus, kuuliaisuus, tottelevaisuus, -pelkääväisyys, pakko -. Noiden sanakilpien suojissa virheet ja vääryydet saavat rauhassa melskata.

Sana. Puhekielen vanki.

Suomalainen "todellisuus": Mökki, jonka kamarin pöydällä raamattu ja sen päällä kypärä.

Epäilen "ei oppi ojaan kaada"-sananlaskun yleispätevyyttä.

Köytenään puhekieltä. Siihen me hirttäydyimme.

Vaikka luontoa kovin yritetään siihen koulia, se ei näyttäisi oppivan ymmärtämään rahan arvoa.

Jos luonnolta "kysytään", niin Suomi-nimisessä satumaassa ei yhdelläkään ihmiseläimellä ole olemassaolo-oikeutta.

Älä holhoa luontoa, vaan anna sen tavoillaan holhota itseäsi.

Luonnon, elättäjämme, sisällä elämisen on tapahduttava elättäjämme ehdoilla.

Nälkä ei tunne uhanalaisia lajeja.