Koetin keksiä äärettömän sadistista rangaistusta. Ylitse muiden kävi pysähtyneisyys nimeltään "iankaikkinen elämä".

Siellä ne metsissä juosta jolkottelevat, sudet. Kahlitut koirat haukkuvat pihoissaan.

Liikkeettömässä ja muutoksettomassa tilassa ei väitettäisi merkityksettömyyttä vastaan.

Tuli tavaksi, että pitää elää ihmisyys.

Yhdestä kohdasta vessapaperirullatelineen läppä on vihreä. Markkinoija on "luonnonystävä".

Aikamme rajat ovat niin etäällä kuin aikaa ylletään opettamaan.

Puuhamaa.

- Huumautunut, mitä pakenet? / - Itseäni tai toisin huumautuneita.

Vakaumuspatjoja vieri vieressä. Kuinka helppoa onkaan laskeutua omilta jaloiltaan ja köllähtää sellaisen päälle.

On kuoltava sanavankilasta vapautuakseen.

Kylvi sairauden ja pitää itseään sielunhoitajana.

Konsti se on uskovaisten kilvoittelukin, taistelussa pelolta pelastumiseksi.

Sana ja sota - erottamattomat.

Miksi laittaudut kuvaksi itseäsi varten?

Katselen noita peräkkäisten kirjainten pötkyjä niin kaukaa etten saa niistä selvää. Ihmettelen, kuinka ne kykenevät ruotimaan toisiaan.

Aika ei lopu. Se ei ole edes alkanut.

Kuten huuliharpun soittoon, kirjoittamiseenkin kuuluu sisään- ja uloshengitystä.

Mustia muistan.

Hurraa! Saat itse valita merkitykset.

Rakkautesi tappaa. Sanan varsinaisessa merkityksessä.

Oi Perkele kun en tiedä helvetistä mitään! Herra Jeesus, en minä ymmärrä taivaankaan päälle! Olen väliinputoaja.