Linja-autoasemalla painauduimme toisiimme ja suutelimme nopeasti. - Unskih, kujersin kouristukseni perään, ja varmasti se kuuli kehräykseni. Kävellessä utelin ja Unski selitti, sanoja säästelemättä. Silti se yritti pitää yllä pientä miesten maailman salaperäisyyttä.

Kuppilassa grogilasien ääressä - olimme päättäneet tehdä sen uhrauksen - juttumme katkesi välillä kuiskaukseen. Meillä ei ollut mahdollisuutta vetäytyä omiin känneihimme, ja tuskin me olisimme sinä iltana humaltuneet viinasta, vaikka taskut olisivat pullistelleet rahasta. Pian siirryimme ulos, jossa istuimme puiston penkillä. Suutelimme pikaisesti, kuin varkain. Hankauduimme toisiimme, piiskatut veremme parkuivat. Takana oli eroa ja edessä oli eroa. Edessä oleva ero ajoi meidät vaeltamaan. Etsimme etsimistämme. Kaupunki tuntui tylyltä.

 

Lähestyimme tietystä suunnasta. Lopulta jouduin kuiskaten houkuttelemaan Misua ennenkuin se suostui. Kuulostelun jälkeen annoimme itsellemme vallan, vähin äänin.

Sen taivas. Sen taivas. Repäisin sen pakaroista. Taivaamme yhtyivät. Imin sitä kuin hullu. Imin sitä hurmoksessa. Hengästyimme. Yhtäkkiä se koppasi pääni käsiensä kannatukselle. Huomasin sen kutrien lepäävän piikikössä ja vieressä oli puolenkymmentä monisenttistä veripisaraa. Unski en tuntenut, että veri oli roiskunut myös jalkopäässä olevassa piikikössä. Vartaloiden kannattelua. Luiskahdimme irti. Sen pihdit, voimapihdit alkoivat leikata minua ylä- ja alaosaan. Se huokui hh. Se huokui hh hh. Vellouduimme nopeasti onneeni, mutta jatkoin toiseen tavoitteeseen. Suutelin sen suuta tukkoon, syömisen uhallakin.

Ajattelin vääntäytyä ylös, mutta Unski en laskenut. Taivuttelin sitä supinoilla, suukotteluilla ja hyväilyillä odottelemaan. Se taitteli takistaan matalan pieluksen pääni alle. Sieraimemme imivät ihojen, kesäkuisen maan, valkaisuaineen ja lankun hajua. Ilmassa leijui myös Misulle lapsuusajoiltani tuttu haju. Elämämme oli hiukan varpaisillaan olevaa läheisyyttä. Me molemmat toivoimme.

Se pelautui rintojeni kanssa. Sulauduimme uudestaan toisiimme. Välillä se kohottautui, se halusi nähdä kuinka työnnyimme toisiimme. Järjestin sille lantiokulman muutoksella vääntöjä. Melkein heti se pysähtyi ja supisi korvaani: - Kulta älä. Aloin jälleen saada luutonta naista.

Vilkaisin pikkuruista rannekelloani ja kuiskasin sille muutaman sanan. Nousimme makuulta. Söhisevä veteni vaipui hiekkaan pöntön taakse seinustalle, siirtyilin kyykyssä taaksepäin. Laitoin paperinenäliinan jalkoväliini.

Näin alusvaatteen ensimmäisen e-kirjaimen päällä kostean läikän, se jäisi toisten pestäväksi. Oioin vaatetta, pudistelin siitä tomuja ja nypin roskia, niitä, jotka löysin.

Kävelimme vierekkäin hiekkakäytävää yrittäen varoa rapsetta. Tein kämmenelläni lippikselle nappitestin. Oviliepeillä käänähdin katsomaan taakseni. Penkkikujan päässä, eräänlaisen korotetun pöydän edessä, riippui äsken ripustamani valkaistu liina. Olin asettanut sen ennalleen, kahden valkeaksi maalatun lyijypainon puristukseen. Liinan molemmissa päissä olevat orjantappurakruunut ja niiden alapuoliset veripisararyhmät näyttivät jääneen vaakaan ja välissä oleva nimi suoraan. Kurkistin edeltä nähdäkseni ettei lähikadulla jyrätty. Kuuluivat kahahdukset kun sujahdimme perätysten kankaiden rakosesta kentälle. Poistuimme tiettyyn suuntaan kerrostalojen ikkunoiden pelossa. Se saattoi minut linja-autolle, oli ihanan hellä.

Pikipintaa ja soratien pätkää majapaikkaan kävellessäni halusin kokeilla etumustani pikkuhousujen sisältä. Käteeni tuli Autiovaaran pojan vasta muutamaviikkoisen vaimon tuoksu. Ennätin kassulle ennen kuin radion kirkonkellot kumahtelivat keskiyön merkiksi.