Käteni olivat kiinni talon papereissa kun toimistohuoneeni oveen koputettiin. Kuulutin sotilaallisesti: "Sisään!" Huoneeseen työntyi hyvässä järjestyksessä kirkasotsainen sotilas.

- Herra yliluutnantti, sotamies Halmejärvi, ilmoittaudun puhutteluunne. Minua huvitti ylilutin haukkamainen olemus, jämeryys, jonka jännittämiseen mahtoi kulua kovasti energiaa.

- Miksi? Haistoin sen rentouden takaa palaneen käryä, röyhkeyttä.

- Kersantin käskystä.

- Kenen kersantin? Oletteko te tehnyt jotain?

- Tuolla ulkona huseeraavan kersantin.

- Niin, miksi?

- Sen tietää kersantti. Se käski ilmoittautua koulutuksen jälkeen teille.

- Koulutus ei ole vielä päättynyt.

- Minulle on. Se ajo minut sisälle.

- Tulette uudestaan, kun teidät kutsutaan.

Halmejärvi nyökkäsin kumarruksen ja poistuin tupaani.

Sotatyömarkkinoilta paikan saaneet jymistelivät sisääni. Ykköstupaan säntäävä Autiovaara rohventeerasin heti ovelta lähtien Halmejärvelle: - Sinähän näyttelet paremmin kun minä aikonaan harrastajanäyttämöllä. Näinkö välähdyksen? haah.

- Ja aina kun se väläytti, niin juippi oli pitkällään, jatkoin aavistuksen nytkähtelevä pitkä Hyrinä asettaessani rynnäriäni kaappini naulaan roikkumaan.

- Joko kävit puhuttelussa, säkäisin taisteluliivejäni riisuva Huhti nopealla puhetavallani.

- Ei se ottanu, sanoin Halmejärvi. - Käski tulla myöhemmin.

- Tyhmä jätkä. Se on häkkikeikka ja yypeetä. Usko jo ettei niille kannata puhuu mitään eikä tehdä muuta kun mitä ne käskee, ennustin Aittolahti ennenkuin panin kaasunaamarini kaappiini.

 

- Tuota Halmejärveä on ojennettava, totesin Saramo tympääntyneenä yliluutnantti Kujangille ennätettyäni toimistoon.

- Se kävi jo tässä. Mitä se teki?

- Saamarin ketkula ei suostunut tekemään koulutuksessa minun komentojen mukaan. Viisasteli vaan. Kun minä komensin sitä menemään suojaan ydinpommin vaikutuksilta, niin se vaan retkotti selällään ja kyseli jäikö eloon. Pelleili silmät kiinni, haparoi muka sokeana. Tuommoset hulluttelut on kitkettävä ankarasti, muuten ne leviää. Ei muuta kun ojennus päälle.

- Komensitko sinä sitä erikseen?

- Komensin.

- Ja se ei tehnyt komentojen mukaan?

- Ei se suostunut. Kyseli vaan joutavia.

- Päivystäjä! huusin Kujanki oven läpi käytävään.

Kävelin peltilätkä kaulassani ykköstupaan ja hihkaisin: - Halmejärvi päällikön puhutteluun, heti!

Istuimme päällikön kömmänässä kun se tuli koputtamatta sisään ja teki ilmoituksensa.

- Te olette temppuillut koulutuksessa, Kujanki sanoin sille yksioikoisesti. Kohotin jäyhän vakavana oikean puolen kulmakarvojani.

- Olen leikkinyt siten kuin leikki minun mielestäni kulkee.

- Minulle ette puhu ylimielisesti. Armeijassa ei leikitä, täällä harjoitellaan vastaisen varalle. Esimiehen käskyn noudattamatta jättäminen on vakava rikkomus, josta rangaistaan.

- Minkä käskyn olen jättänyt noudattamatta?

- Minä käskin teidän suojautua, mutta te vaan pelleilitte silmät kiinni pitkällänne, kiivailin Saramo.

- Minulle ydinräjähdyksessä oleminen on sellainen paikka, että siellä eivät käskyt kuulu eivätkä päde. En usko, että ydinpommin pamahdettua kukaan edes yrittää käskeä mitään.

- Mutta koulutuksessa te teette niin kuin käsketään, noudatatte jokaista käskyä, Kujanki intoilin.

- Saanko minä sanoa?

- Niin, sanoin sille Kujanki.

- Ydinräjähdyksessä käskijöiden kurkut kuivuvat, niiden silmät sokaistuvat, niiden ympäriltä palaa hengitettävä happi, niiden vaatteet palavat päälle, ne itse palavat, puusto rävähtää pitkälleen ja syttyy tuleen, kuntta, jota sotilaat polkevat, palaa ja niin edelleen.

- Ehei aina. Räjähdyksen reunalla voi olla turvassa ja keskemmälläkin räjähdystä, jos on riittävästi suojavarustettu.

- Edes väestösuojassa ei isommasta pommista selviä elossa, jos ei ole happilaitteita. Ja kaiken järjen mukaan ydinpommeilla knopitaan ainakin väkeä juuri keskittymistä.

- Rintama on laaja käsite, ei semmoista kerralla tuhota. Ydinasehyökkäyksiin pystytään varautumaan etukäteen, suojaudutaan kenttäoloissa kaivautumalla. Teitä kiinnostaa tämä aihe, mutta onko teillä jotain sanomista käskystä kieltäytymisestänne?

- En ole kieltäytynyt yhdestäkään käskystä.

- Ettehän te mitään muuta tehnytkään, kuin niskuroitte, puutuin Saramo peliin hymähtäen.

- Olen yrittänyt leikkiä ydinräjähdyskoulutuksessanne kuten leikki mielestäni tuollaisessa paikassa todellisuudessa menisi. Ruumiita voi vaan liikutella, ei komentaa.

- Lopetatte leikistä puhumisen! Te taidattekin olla tässä huoneessa ainut, jolla on sotilaallinen koulutus.

- Sotilaallinen oppi on sitä, että ollaan opetettuja johonkin. Ja minusta näyttää, että te valmistaudutte sotaan jota käytiin kolmekymmentä vuotta sitten. Sotamenot on oleellisesti muuttuneet.

- No no, menee jo liian isoksi. Mehän täällä opetamme teille kuinka puolustaudutaan. Suomessa upseerit koulutetaan hyvin!

- Kyllä, jos kysytään suomalaisilta upseereilta. Se koulutuksen hyvyyskin on vain eräs opetettu oppi.

- Mikä peikko teille oikein ydinpommi on? Kujanki pudottelin tiukahkosti.

- Se on semmonen peikko, jonka tuhon tekoa ei hosien kanssa estetä. Minä haluaisin puhua siitä laajemmin, mutta kun tuntuu, että tässä talossa puhuttelukin on pelkkiä komentajan käskyjä.

- Koko ajanhan te puhutte, vapaasti.

- Mutta teillä vaikuttaa olevan hoppu päästä minusta eroon.