Kun pääjeesus sain päälliköt eteeni, esitin ettei pari komppaniaa ampuisi tänä päivänä enää ollenkaan. Perustelin ajatustani siten, että saataisiin edes muutama joukkue läpikäydyksi, eikä kaikkien tarvitsisi tulla enää huomista odottelemaan. Meistä päälliköistä jokainen halusimme saada porukkamme lävitse tänään, siksi aloimme luetella syitä. Everstiluutnantti otin päälliköitä vuoron perään erilleen. Se yritti kapeasilmäisessä, laihahkossa ja pitkässä olemuksessaan, yritin seuloa esille todellista tarvetta. Kuunnellessani päälliköitä katselin ajoittain maahan. Kun isoruusukkeinen neuvotteli meistä yhden kanssa, me muut esitimme sivumpana ryhmässä keskenämme toisillemme tiiviisti mielipiteitä.

Edessäni oli kaksi komppanianpäällikköä, joista toista kuuntelin katse maahan suunnattuna. Kesken yliluutnantin tolituksen everstiluutnantille jämähti korpin katse. Karjahdin falsettihinkua äänessäni:

- Upseerit!

Meidän mainittuun ryhmään kuuluvien rintamasuunnat käännähtivät oitis päin everstiluutnanttia, meidät oli opetettu sanauskoisiksi.

- Riviin järjesty!

Puolenkymmentä miestä sotilasarvoiltamme luutnantista kapteeniin riensimme komentajamme eteen. Aloimme kohotella käsiämme ojennuksen ottoon. Everstiluutnantti silloin hoksasin vasemmalla sivullani loivan rinteen ja pyöräytin rintamasuuntaani yhdeksänkymmentä astetta, kohtisuoraan rinnettä alas. Upseerit lyhyt rivimme pyörähti perässä ja ojentui nopeasti. Repäisimme ojennuskätemme nyrkin juoksevasti viereisen seisojan olkapäältä reiteen. Nyrkkimme läsähtäessä myös sivulle katsonut päämme kääntyi suoraan eteenpäin.

- Taakse poistu!

Upseereista turpeimman juoksussa oli hieman lönköttelyn näköä, mutta me kaikki yritimme sen minkä möykkelikössä saattoi. Osa meistä kuulo- ja näköetäisyydellä olevista sotamiehistä pyydystimme kärpäsiä.

- Osasto!

Varpusparvemme pysähtyi, käänsimme rintamasuuntamme kuuliaisesti kutsujaamme päin ja jähmetyimme pakoillemme. Kipakkajalkaisin niistä oli kerennyt pinkaista jo etäs minusta ja oli myötäleessä ohittanut lähimpänä komentopaikkaani siestaansa viettävät varusmiehet. Joukkomme makailijat vääntäydyimme istumaan.

- Riviin järjesty!

Yritimme liikkua parasta juoksukykyämme käyttäen. Sotamiehet kasvoillemme vääntyi hymyjä. Joku suhahti hiljaa toiselle: - Nehän tekee tuon huonommin kuin me.

Ja aivan kuin jeesus olisin kuullut ja antanut välittömän vastauksen. Kun ne saivat rivinsä valmiiksi, poistutin uudestaan. Menomatkalla kasvoillemme rupesi jo tosissaan vääntämään kulmakurttua ja otsaryppyä ja silmiimme syveni korpinmusta.

- Eipä ole tätäkään ennen nähty, kuiskasin pitempi Hyrinä lähipiiriini vahingoniloinen virne kasvoillani.

- Pyyhi naamas, Halmejärvi sanoin matalasti. - Kai tuon muistat mihinkä suuntaan tämän talon viemärissä paskavesi virtaa.

- Ryömittäsi perkeleitä, kerranki, kuihkin Hyrinä.

Halmejärvi katsoin Hyrinää pitkään, se liikahti vaivautuneesti.

Ne ryykkäsivät vielä kerran riviin, jolloin niiden ilmantarve oli lisääntynyt ja ohimoille ilmestynyt hikinoroja. Katsoin sulkeisten tulleen pidetyiksi ja käynnistin jumalansanan kylvämisen:

- Sinkoammunta jatkuu seuraavasti! Ensimmäisenä ampuu panssarintorjuntakomppania joukkueensa läpi... Jos myöhemmin iltapäivällä on runsaasti maastopaloja, ammunnat lopetetaan. Neljä koon päällikkö määrää ammuntojen jälkeen kaksi ryhmänjohtajaa ja viisitoista miestä kulkemaan ampuma-alueen sivustat ja varsinkin takamaastossa laajan haravointilenkin mahdollisten kytöjen vuoksi. Onko kysyttävää!?

Juuri silloin meille upseereille ei ollut mikään epäselvää. Odotimme vain aamenta.

- Toimikaa!

Rivimme hajosi ja menimme kukin suuntaamme rivakasti askeltaen. Everstiluutnantti laskeuduin autooni. Peilistä näin pölypilven saattelevan minua huristellessani kohti prikaatin esikuntaa. Pölypilven haihduttua teidän päällikkönne kokoontuivat uudestaan kortin lyöntiin.