Palvelin komennettuna viestimiehenä. Valvoin yötä keskuksessa tapsieni ääressä. Äimistyin kuulemastani. Höristelin korviani, tulisiko kuulokkeisiin elämän tekemiä ääniä. Kuulin tuulen ja etäisen koirien ulvomisen. Sitten yritin: "Hei, mikä sulle tuli? Hei, vastaa! Oletko sinä siellä? Haloo, hei vastaa!"

Vaikka kello oli vasta parikymmentä minuuttia yli yhden yöllä, soitin turvallisuudesta vastaavalle upseerille. Tarvittiin vain muutama selittävä sanani karistamaan ärtyisyys uhkean sotilaskotisisar-vaimonsa vierestä herätetyn kapteenin äänestä. Asialliseen sävyyn kapteeni tenttasin viestimieheltä kuvausta, mietin muutaman sekunnin ja sanoin: "Kun toisen lenkin vartiomies soittaa, niin sanotte että hänen on ehdottomasti pysyttävä omalla alueellaan, muualle ei saa lähteä hötkyilemään. Minä tulen sinne heti. Loppu."

Muutamassa minuutissa kapteeni olin pistooleineni keskuksessa. Kuuntelin viestimiehen ojentamista kuulokkeista avointa linjaa; niistä kuului etäisempänä sama, minkä olin äsken kuullut ulkona, eli tuulen humina ja koirien ulvonta.

 

Turvallisessa tiilitalossa, vartiopäällikön huoneessa, sotamies Rapakivi olin jo aikoja sitten kuunnellut radiosta kirkonkellojen paukutukset keskiyön merkiksi. Yritin pysytellä hereillä Jerry Cottonin seurassa. Lueskelun lomassa kuuntelin vartioitavan alueen sähkökorvien peilaamia ääniä. Valpastuin kuullessani kaiuttimesta kuin vaimennetun pamauksen. Pamaus oli niin hiljainen että epäilin, oliko sitä todellisuudessa edes kuulunut. Epäuskoisena herkistin korvani ja jäin odottamaan uusia ääniä. Kun niitä ei kuulunut, vaihtelin hiljalleen nappuloista toisille mikrofoneille, ja selasin ne lopulta molemmilta alueilta läpi.

Ponnahdin seisaalleni ja astelin seinustalle jolla riippui ilmoitustaulu. Tutkiskelin sille kiinnitettyjä ohjeita. Ohjeista ei löytynyt apua. Istuuduin ja rupesin ankarasti miettimään pitäisikö herättää alikessu tai soittaa johonkin. Saattoi pitää itsestään selvänä, että jos mitään pamausta ei todellisuudessa olisi kuulunutkaan, niin ihmisten herättelystä yöllä seuraisi vähintään roimat hattuilut, kukaties rangaistukseksi jotain ylimääräistä. Tuumailuni keskeytti puhelimen pärähdys.

Vastasin sotilaallisen täsmällisesti, ja kuulin: - Täällä kapteeni Kotalahti. Onko vartiopäällikkö nukkumassa?

- Herra kapteeni, kyllä on.

- Herättäkää hänet puhelimeen.

- Kyllä herra kapteeni.

Kiersin eteistilan kautta putkan ovelle, leiskautin tiilikopin valoisaksi ja herätin puukehikkoisella metallilankaverkkoisella paarilla makaavan alikessun.

Välitin keskuksesta tietoa tukkoisella äänellä vastanneelle alikersantti Kohisevalle:

- A-alueen ensimmäisen puhelimen seutuvilla on ammuttu. Minä tulen kohta katsomaan, mitä siellä on tapahtunut. Muiden ei pidä mennä sinne. Onko selvä?

- Kyllä on herra kapteeni.

Kajautin loppuni ja suljin puhelimen. Vartiotuvalla tein samat liikkeet.

Kohiseva istuuduin pyörivälle tuolille ja tokaisin Rapakivelle: - Kenetkä sinä veit viimeksi aalle? Jaa, näkyy se tästä listastakin.

- Hoikka sinne lähti kiertämään, vastasin Kohisevalle ennen kuin se sai tiedon irti listasta.

- Mitähän pirua siellä on ammuskeltu? Kapu menee katsomaan. Sytytä portille valot valmiiksi.