Halmejärvi laskettelin yliluutnantille:

- Lieneekö tässä talossa koko komentohierarkia pyllähtänyt perseelleen? Jos niin on, niin huomenna minä tulen komentamaan tuon ylikersantin siivoamaan meidän tuvan.

Kuin katapultti olisi ampunut lyhyehkön ylikersantinjässikän vieterituoliltaan, vilahdin aivan sotamiehen eteen. Hinkaisin sotaäänelläni:

- Mikä helvetin akka te oikein olette! Ettekö te meinaa ollenkaan miehistyä! Täällä ette käske te, vaan me!

- Pidetään kolme askelta väliä. Ja jos hipasetkaan minua, niin löydät ittes pihalta lasinpalasten keskeltä istumasta.

- No no, täällä ette uhkaile! jyrähdin huoneen ylimmällä arvovallalla.

- Samat sanat, totesin Halmejärvi. Ylikersantti Kapio palasi tulipunaisena narisevalle tuolilleen istumaan. Komppanian päällikkö jatkoin:

- Kirjuri menee toistaiseksi tupaansa.

Pellavapäinen kynäsoturi olin mielissäni, en ollut muutenkaan oikein pystynyt työskentelemään toimiston sivuseinälle sijoitetun työpöytäni takana. Jätin ne kolmistaan sotimaan sotaansa.

Yliluutnantti selvitin, koetin puhuessani rauhoitella itseäni:

- Jokaista käskyä on noudatettava, riippumatta siitä milloin ne annetaan. Armeijassa on pakko noudattaa esimiesten käskyjä. Täällä ei neuvotella siitä, ovatko ne oikeita vai vääriä, täällä vain totellaan. Täällä teidän on unohdettava kaikki siviilissä oppimanne demokratiahaihattelut. Armeijassa jokainen käsky täytetään sokeasti!

- Herra yliluutnantti. Teidän sijassanne olisin huolestunut siitä että korpraali on yrittänyt komentaa käskyni nurin ja tuntisin myötätuntoa edessäni seisovaa sotamiestä kohtaan, joka olisi pitänyt komentoni pystyssä. Saanko kertoa esimerkin?

- Oi armias, sanoin Kapio vaisusti.

Pienen hiljaisuuden perään Soppi annoin luvan: - No kertokaa.

- Jos teidän komppanianne olisi sodassa ja kenraali komentaisi sen jollekin nimenomaiselle kukkulalle, mutta majuri vänkäisi teitä johtamaan miehenne suolle puolustamaan, niin kummanko esimiehen komennon rikkomisesta te mieluimmin ottaisitte sen kuolemantuomionne?

- Ei tuollaista satu sodassa. Kaikki tietävät mitä tehdään.

- Ainakin rauhan aikana näkyy sattuvan.

- Mitä te jaarittelette joutavia, tokaisin Kapio.

- Enkö minä ole täällä kuultavana? sanoin Halmejärvi.

- Olette, sanoin Soppi.

- Minä olen tähän asti kuvitellut että kuta ylempiarvoinen käskijä, niin sen luotettavammat käskyt. Se on tähän asti ollut minun ohjenuorani.

- Kaikki käskyt ovat noudatettaviksi tarkoitettuja, mutta kieltämättä tässä on vähän ongelmallinen tilanne, sanoin lumpsauttaessani Sotaväen rikoslain kiinni.

- Minusta tässä ei ole ketään muuta käskyn rikkojaa kuin korpraali Kiurula, joka teki sen muistamattomuuttaan. Eikä enää halunnut oikaista tilannetta kun minä muistutin.

- Armeijassa ei mikään toimi ilman käskyjä.

- Joka tapauksessa en vastaanota ojennusta jos sitä minulle tarjotaan. Ja jos tämä asia viedään sotaoikeuteen, niin tulen ensimmäisenä vaatimaan rangaistusta teille ja Kiurulalle. Esimies teki virheen ja ylempi esimies meinasi paikata virheen uudella virheellä.

- On miehessä itsevarmuutta. Arvelisitteko voittavanne?

- Kyllä. Varusmiestoimikunnassa pitää myös selvittää tätä asiaa.

- Nyt lopetetaan turhat hölinät. Sotamies Halmejärvi, komennan teitä siivoamaan tupanne huomenna ja ylihuomenna. Ja tästä lähtien jokaista komentoa noudatetaan. Voitte poistua.

- Kyllä herra yliluutnantti.

Kun sain toimiston oven auki, se mölähti takanani, Soppi huusin: - Päivystäjä, kutsukaa kirjuri takaisin töihinsä!