Viileä syksyinen aamupäivä. Ei satanut eikä paistanut. Tuuleskeli vähän.

Oltiin taistelukoulutuksessa metsäkeikalla. Valmisteltiin kankaalle mänty-kuusisekametsään meidän johtajien sopivaksi katsomaan paikkaan puolustuslinja. Linja oli kevennetty versio, sellainen nopeasti hylättävä, ei oltu kaivauduttu maahan.

Minulla oli sattunut tussarin kannatustelineeksi puun juuri, minä suojauduin vihollisen oletetulta tulelta linjassa sopivan kokoisen kiven takana, minä satuin tasaisemmalle paikalle ja jouduin käyttämään kenttälapiota haaliessani maata suojakohoumaksi asemani eteen ja naamioin nystyrän vihollisen puolelta sammalella. Meistä kukin yritti hankkia itselleen suojan, jossa olisi tietystä suunnasta tulevan kivääritulen tavoittamattomissa.

Olimme vaatettuneet kellertävänruskein työpuvuin, saman värisin työlippalätsin, kumikengin, vaaleanahkaisin työrukkasin. Varusteina meillä olivat taisteluliivit leipälaukkuineen ja linkkulapioineen, rynnäkkökiväärit jatkettuina keltaiseksi maalatuin patruunan murskaimin. Meitä oli noin nelikymmenjäseninen sotamiesjoukko ja me johtajat.

Vietimme koulutuksen lomassa lyhyttä taukoa. Väkemme oli kokoontunut räjähtäneeksi muodostelmaksi "rintamalinjan" kohtisuoraan katkaisevan kärrytien seutuville. Osa laumastamme seisoi tien pohjalla, osa istua nökötti kantojen ja sammalpäällisten kivien selässä ja jotkut seisoivat metsikössä.

Sotamiesjoukon lähistöllä, omana ryhmänämme, taukoilimme me muutamat alikersantit ja me kaksi upseerikokelasta. Asusteinamme olivat maastopuvut. Alikersantit ja toinen meistä kokelaista seisoi, toinen meistä kullanväriset salmiakkipastillit kauluksiinsa saaneista istui kärrytien kivellä.

Me tupakoitsijat olimme savutelleet piippujamme ja sätkiämme. Joku sätkistämme savusivat parhaillaankin. Meistä jotkut vähän juttelivat keskenään.

Istuin kivellä. Yhtäkkiä kohosin rähinäremmeineni seisaalleen ja totesin muille lähelläni olleille pellepukuisille tavallisella äänellä: - No niin, jatketaan. Saman tien silpaisin takkini taskusta tulenkuvausräjähteen.

Olin räjähde ja tarkoitettu tekemään ääntä. Muodokseni oli valittu miehen etusormen paksuinen noin viitisentoista senttimetriä pitkä lieriömäinen pahvitötterö, päällykseni oli keltainen, sisälsin jotain. Tötteröni pintaan oli painettu mustaa tekstiä ja punainen kuva. Putkiloni päässä oli raksi, josta kiskaisusta piti kulua muutama sekunti pamahdukseeni. Meitä käyttäviä oli varoitettu räjäyttämästä meitä pötkylöitä nyrkissä tai aivan kasvojen edessä.

Jo tulenkuvausräjähteen taskusta esille vetämiseni kertoi meille lähimmille sotamiehille mitä tuleman piti. Hätäisimmät meistä ottivat muutamia hivuttautuvia askeleita asemiamme kohti.

Pitkän silmälasipäisen olemukseni kädet tekivät töitä, nykäisin keltaisen tötterön raksista ja yritin heittää sen suuntaan jossa ei ollut sotilaita. Kättä heittoliikkeestä palauttaessani tunsin pienen heiluvan painon. Hölmistyin. Nostin oikean käteni mustine kudottuine hansikkaineen silmieni tasalle, panos killui hansikkaan nimettömässä sormessa.

- Heitä hanska mukana! huudahti vieressäni alikersantti Puukari.

En tahtonut luopua hanskastani. Minulla oli vasen käsi vapaana, mutta en halunnut puristaa pian räjähtävää paukkua sen nyrkkiin riuhtaistakseni sen irti toisesta kädestäni. Kannatin kättä vähän hartiatason alapuolella tehdessäni ravistusliikkeen; sysäsin pitkää käsiraajaani vartalosta etuoikealle. Pötkylä palasi käsineessä roikkuen lähelleni.

Ravistin toisen kerran. Paukkupommi ei vieläkään irronnut vaan palasi sormikkaan mukana eloisasti heilahdellen vartaloni lähettyville. Osa meistä sotureista näimme mitä koksulle tapahtui.

Se säälii käsinettään! ajattelin minä. Verta! mietin minä. Siltä menee sormet! arvelin minä. Varpaani kipristyivät, odottelin pamausta. Käsineen lankalenkki jossain tötterön pahvirepsokkeessa kiinni! tuumin minä.

Halusin palavasti paukusta eroon. Kolmas vimmainen ravistus. Tulenkuvausräjähde lensi. Pamahdin, hajosin ilmassa parin metrin päässä heittäjästäni.

En antanut sotamiesten ihailla säikähtämistäni, vaan heti räjähdyksen jälkeen karjaisin korskeasti: - Asemiin!

Rynnimme hoppuisasti valmistamillemme asemapaikoille.