Parisuunnistuksen aikana me sotamiehet raavimme vain muutamia tikkuja. Vaikka kompassin fosforoinnit näkyivätkin tikun polton jälkeen, palavasta tikusta oli harmia, se sokaisi. Kokeilun jälkeen tutkimme karttaa myrskylyhdyn valossa rasteilla.

Pareittain kävelty suunnistusrata oli helppo. Se oli rakennettu valoisampiin metsämaihin, enimmäkseen männiköihin ja männyn taimistoon. Paljoudessa reitti oli noudattanut valmiita polkuja ja tien pohjia. Ja milloin kulku tapahtui tavallisessa metsämaastossa, niin ainakin meillä peräpään  suunnistajilla oli etupään viilettäjien valmiiksi talloma polku oppaanamme. Rastikolmion näki yleensä varsin etäältä, sen näkeminen synnytti meille lämmittävän tunteen.

Käytännössä suunnistamisemme oli marssimista reitti läpi erittäin harvassa avojonossa. Toisinaan meistä kasaantui ryhmiä, joidenka hajoittamisesta me rastivahdit esitimme toivomuksemme.

Niin, kun yhtään paria ei harjoitussuunnistuksessa eksynyt, meidät luotettiin tälle yksinsuunnistustaipaleelle. Varusteissammekin tapahtui parannusta, saimme tulitikkurasian asemesta haltuumme litteät taskulamput.

Halmejärvi yritin alusta lähtien pitää reissussani yllä kiirettä, kiusasin itseäni. Suunnistusreitin puolivälin paikkeilla sorruin kävelyporukkaan, mutta hoppu kaivoi minua jatkuvasti. Matkallamme oli entistä veneessä, käppäilimme valmiiksi tallattuja väyliä. En lähtenyt ensimmäisenä matkaan, mutta viimeisellä rastilla kuuluin kärkiryhmään, jossa oli meitä muutamia muita. Saatuani paperiin rastin kirjaimen, ponkaisin vauhtiin.

Soratien poikki rynnistäessäni vilkaisin taakseni, ei näkynyt muita. Pistelin leveätä polkua rautatielle ja ylitin raiteet. Heti alkoikin haista kasarmille. Kapiaisten punainen asuntomökki jäi vasemmalle. Riensin pihatietä. Tihitin minkä jaksoin komppanian rapatun päätyseinän ja orapihlaja-aidan välisestä väylästä, kaarroin nurkan takaa vasemmalle, etupihalle. Pökäisin pääovelle, hampsin puoli kerrosta portaita ylös ja kierryin vasemmalle käytävään. Käytävällä seisova alikersantti Lotma katsoin kelloa ja sanoin saapumisajan päivystäjän pöydän takana istuvalle alikersantti Kiurulalle, joka kirjasin Lotman ilmoittaman ajan liveskaani.