Edellisenä päivänä me alikersantit olimme ylikersantin kanssa valmistelleet rataa. Olimme kiertäneet rastit ja tehtäväpaikat. Olimme kuunnelleet  ylikersantin määräyksiä, määräsin niille kullekin toimet, selvitin mitä varusteita milläkin paikalla tarvittaisiin ja käskin jokaisen tehtävän pomon henkilökohtaisesti huolehtimaan nuo varusteet mukaansa, sovimme säännöistä ja kirjanpidon koukeroista ja niin edespäin.

Meidän sotamiesten joukko seisoskeli vapaassa muodossa metsäisellä kunttakentällä, ympärillämme kasvoi isohkoja petäjiä. Vietimme roudattoman ja lumettoman pilvipoutaisen syksyisen päivän alkua aamupalat sisässämme. Ylikersantti Kapio marssin metsän halki kokoontumispaikalle. Sotatyömiehet komennettiin eteeni neliriviin. Avasin lyhyen esitykseni sanomalla että sotamiehille järjestettäisiin tänään taistelukoulutuskilpailu. Kerroin kuinka kilpailussa otettaisiin huomioon suoritukseen käytetty aika ja tehtäviltä saadut pisteet. Reissu heitettäisiin taistelijapareina. Annoin muutamia muita ohjeita ja lopuksi toivoin miesten olevan valppaina, jotta ei tapahtuisi eksymisiä.

Me Halla ja Halmejärvi satuimme taistelijapariksi. Olimme ensimmäinen matkaan lähtevä pari. Saimme mukaamme kompassin, karttamonisteen ja kartonkipalan, johon oli kirjoitettu nimemme, lähtöaikamme ja numeroituja kohtia.

Starttasimme rivakasti, emme suorastaan juosseet, vaan kävelimme nopeasti. Kaksi ensimmäistä tehtävää olivat suunnistusrasteja. Olimme kumpikin maaseudun poikia, metsissä kulkemaan oppineita ja jo ennen armeijaan tuloa suunnistustaidon hallinneita. Emme käyttäneet lainkaan kompassia, etenimme polkujen ja maaston merkkien avulla rasteille. Me rastikolmioiden vierellä kököttäneet alikersantit annoimme sotamiesparien kartonkikortteihin kirjaintunnukset.

Kolmanteenkin paikkaan meidän piti suunnistaa. Rämpiydyimme kangasta mäntynuoreikon lävitse järeiden kuusten korpimaisemaan. Tehtäväkohteessa meidän sotamiesten piti minulle alikersantille selittää kuinka aurinkoisena päivänä tiettynä kellonaikana etsisimme viisarillisen rannekellon avulla määrätyn ilmansuunnan. Halmejärven vastauksen kuultuani kirjoitin niiden yhteiseen korttiin pistemerkintäni. Alikersantti käskin sotureiden siirtyä sinisellä muovinauhalla liputettua reittiä seuraavalle tehtävälle.

Alikersantti esitin taistelijaparille kaksi kysymystä, jotka koskivat muodostelmiin asettautumista määrätyissä taistelutilanteissa.

Seuraavalla tehtäväpaikalla lääkintäalikersantti Repokorpi kehoitin sotilaita tekemään maassa kenttäpatjan lepäävistä tarvikkeista toisen sotamiehen ranteeseen rannevaltimon päälle painesiteen. Halmejärvi heittäydyin pitkälleni varvukkoon ja kohotin oikean käsivarteni ylös. Halla läppäsin Halmejärven paljastamaan ranteeseen haavatyynyn, asetin tyynyn päälle pienen laudan kappaleen ja sidoin harsolla tiukan haavapaketin. Halmejärvi autoin minkä pystyin sitomisen eri vaiheissa.

Kuudennessa kohteessa näytin taistelijaparille monistetun kevytsingon tähtäinkuvan. Niiden piti ratkaista minkä kohdan asettaisivat päin tuhottavaa maalia silloin kun panssarivaunu olisi 200 metrin etäisyydellä. Kysyin kaksikolta myös rynnäkkökiväärin teoreettista tulinopeutta.

Minun tehtäväpaikallani käskin niiden molempien vuoron perään purkaa ja koota henkilökohtaiset rynkkynsä. Tehtävään kulunut aika antoi meille sotapojille tietyn määrän pisteitä.