Ylikersantti Suvantola marssitin niitä kolmijonossa komppanian ympäri. Kiljaisin: - Tehän nyökitte kuin maajussit pellolla! Ryhtiä! Vatsa sisään, rinta ulos!

Me marssitettavat kohensimme parhaamme mukaan ryhtiämme.

- Vasen, vasen, vasen kaks kol, yks, kaks, kol! Pää pystyyn! Katsotte nokkavarttanne pitkin. Sivulle heilahtavan käden kunnollinen ojennus. Jalan heilahdus eteen, terävämmin terävämmin!

Korjailimme marssimistamme komentojen mukaan.

- Ruodut suoriksi! Ei käännetä päätä sivulle, vaan katsotaan syrjäsilmällä. Marssikaa uljaasti, pontevasti!

Yritimme ylikersantin pillin ujahdusten tahdissa.

- Kaarto vasempaan... päin!

Kaarsin etummaisena sisimpänä, sain jytkiä potkumarssia melkein paikallani. Me ulommaisen jonon tekijät harpoimme kiertoa normaalilla vauhdilla.

Kun etummaiset olimme kiertäneet puoliympyrän, Suvantola komensin: - Eteen... päin! Käden heilahdus, käsi heilahtaa. Kaks kisälliä. Laulua! Ylikersantti ryhdyin laulamaan joukon mukana, mutta keskeytin välittömästi: - Mitä te hyrisette! Ääntä enemmän, puhkua!

Ensin astelutimme kahta kisälliä maantiellä ja sitten kasvatimme kankaalla Kaarinaa. Ylikersantti Suvantola lauloin sisimmässäni Kaarinaa toisilla sanoilla.

Kävimme terävää marssia. Oliomme kymmenet sydämet löivät eri tahtiin. Kun ylikersantti Suvantola pääsin jonkinlaiseen tavoitteeseeni, me sotamiesjoukko olimme lopulta itseämme särmikäsliikkeisyydellä rasittava kalskeasointisesti laulava robotti. Jos olisimme joutuneet harjoittamaan tökkivää kansallistanssia kovin pitkään, kulmikas olentomme olisi menettänyt niveliään ja äänensä.

Komentaja marssitin komppaniani valitsemaani paikkaan ja järjestin sen kolmiriviin. Komensin joukon poistumaan taakse. Me hätäisimmät yritimme työntyä orapihlaja-aidan lävitse, me toiset kiirehdimme itseksemme ihmettelemään kuinka pitäisi menetellä.

- Kiertäkää! tokaisin tiukan käskyn niille pässinpäille. Niiden saappaisiin tuli vauhtia. Kun me sotamiehet selvisimme aidan taakse, korviimme työntyi huuto: - Osasto!

Ja kun uskolliset lärvimme kääntyivät komentajamme puoleen, seurasi jatkoa: - Kolmiriviin järjesty!

Kukaan niistä ei enää yrittänyt tunkeutua suoraan aidan läpi järjestäytymispaikalle, vaan kiersimme äskeisen lenkin. Seisoimme muodossa. Ylikersantti marmatin niille:

- Mitä te tupellatte? Jos minä käsken teitä taaksepoistumaan komppanian seinän vieressä, niin rysäytättekö te nokka edellä seinään. Tietenkin peräänantamattomat esteet kierretään.