Sotamies onkimato-Hyrinä en uskaltanut enää edes yrittää vastahanttia. Huhut kertoivat Suvantolan olevan Prikaatin Raukin hulluimpia koulutustempauksia järjestävä äijä. Huhut myös tiesivät että ylikessu oli tyrkätty jonkin hämmingin johdosta jäähykomennukselle tänne salolle.

- Minkälaista limonaadia pitäisi olla?

Suvantola kysyin asiaa Kertulta. Annoin puhelimen välityksellä esimieheyteni tulvia sotamiehen korvaan: - Ei sillä ole väliä, kunhan on kaksi pulloa. Tuokaa ne heti! Loppu!

- Loppu.

Hyrinä löntystelin metalliketjusta riippuva päivystäjänlaatta rinnallani heilhdellen käytävän päähän juoma-automaatille. Kulkiessani kaivoin takataskustani lompakon. Kolikkopussia tutkittuani huomasin etten juuri silloin omistanut viisikymmenpennisiä. Perkele, äsähdin sisälläni. Mitä nyt, mietin.

Palasin käytävää ja menin komppanian toimiston oven jälkeisestä vasemman seinustan ovesta ykköstupaan. Räväytin lamput palamaan. Halla nostin pääni tyynystä ja kummastelin.

- Onko kellään viiskymmenpennisiä? Pitäs viedä Suvantolalle limpparia, mutta ei ole kolikoita, kuulutin Hyrinä.

Yksikään meistä seitsemästä punkissaan lojuvasta ei edes meinannut nousta sängystä. Saatana sanoin hiljaa, Huhti. Hökkä toimesin että Hyrinä panisi valot pois ja painuisi helvettiin. Eräs sotureista, Aittolahti narisin käheällä äänellä: - Puukarilla on koneen avain. Kysy siltä.

Hyrinä humpsautin tuvan pimeäksi poistuessani. Meidän sängyissä lojuneiden marina katkesi, me heränneet yritimme uppoutua takaisin uneen. Hyrinä melkein pelkäsin. Yhä hankalammaksi meni. Aina jotenkin sotamiesten kanssa toimeen tuli, toista oli kuinka pärjäisi uniltaan herätetyn alikessun kanssa. Mutta minkäs teit.

Riensin käytävän toiselle puolen aliupseerien tupaan. Käytävästä tulevassa valossa erotin hämärästi missä Puukari nukkui. Hereille ravisteltu ryhmänjohtaja olin hieman ihmeissäni kuullessani kuiskivaa puhetta, joku sanoi minulle: - Pitäis saada limsakoneen avain. Suvantola käski tuomaan limsaa itselleen, mutta mulla ei ole sopivia kolikoita.

Alikersantti Puukari kömmin pystyyn. Auoin kaappini ottaakseni avaimen ja silmälasini. Kävelimme rinnakkain automaatille. Selitin Puukarille muutamalla sanalla yön tapahtumia. Kysyin Hyrinältä jotain tarkennusta, yritin hymyillä unista hymyä, sen hymy oli kuin salaivaista.