Eräänä iltana, palveluksen jälkeen, komppaniaan levisi huomiota herättävä haju. Nenä aisti sen helposti. Pohdittiin mistä se olisi peräisin. Sitten sotamies Hökkä laskin ilmoille epäilyni, että lemu lähtisi liimasta.

Ei aikaakaan kun saimme selville, että haju hunajoi eräästä alemman majoituskerroksen tuvasta, johon Jäykkä olin tullut yhden sotilastoverini, minun, luokseni vierailulle. Jäykkä olin vain käynnin tieltä käymässä, varsinaisesti asuin toisessa paikassa, erillisessä toimituskomppaniassa.

Me sotaväki lopetimme voimakkaan hajun ihmettelyn. Tuuletimme käytävä- ja tupatiloja. Haju kuta kuinkin hävisi. Pojissa arvelimme Jäykän hakeutuneen polkupyörämekaanikoksi päästäkseen ensiksikin helpoille hommille ja toiseksi liiman lähteille.

Kukaan meistä ei halunnut raahata minua harmitonta Jäykkää roviolle, joten emme antaneet tiedon käytöksestäni kiivetä kantaportaille.