Pitempi Hyrinä päässäni pistäytyi hetkisen lannistuminen. Ajattelin että jos en menisikään haukuttavaksi. Hylkäsin ajatuksen, arvasin etten mitenkään kiertäisi tosiasiaa, vartiomies kaivettaisiin esille vaikka millä konstilla. Ponnahdin ylös ja rupesin vimmatusti kiskomaan saappaita jalkoihini. En voinut vastata huutoon, koska arvelin, että kapiainen olisi törmännyt teltan sisälle ja huomannut kampetilanteeni. Ulkoa kuului vaativa huutoni, kiljaisin kilhakasti: - Vartiomies!

Aittolahti heräsin täysin kevyestä unestani ensimmäisen kutsun aikana. Kohottauduin ja näin kenellä oli kiire ulos. Suhkaisin kiirehtijälle vahingoniloisesti: - Hyrinän pojalla heilahti häkki.

Hyrinä hosuessani omassa mielessäni liikkui samantapaisia luuloja. Pomo ennätin vielä kolmannen kerran tivata vartiomiestä, kun teltan oviliepeet liehahdellen syöksyin ulos, mielestäni surman kitaan. Juoksin rynnärin hihnaa niskan taakse asetellen kuutamossa kajottaneen kantapeikon eteen. Asennossa seisten esitin parasta sotilaallisuuttani ja sanoin:

- Herra kersantti, sotamies Hyrinä!

- Mitä te teltassa teitte?

- Herra kersantti, lisäsin puita kaminaan.

- Eikö sotamies tiedä että se on kipinämikon tehtävä!

- Herra kersantti. Ajattelin että vartiomies voisi ohi kulkiessaan silloin tällöin pistää muutaman halon pesään. Ettei suotta tarvitsisi kahden valvoa.

- Vartiomies on vartiomies ja kipinämikko kipinämikko! Vartiopaikalta ei saa hetkeksikään poistua, ei telttaan eikä mihinkään muuallekaan! Onko asia sotamiehelle selvä!

- On, herra kersantti.

- Sotamies järjestää heti telttaansa lämmittäjän! Poistukaa!

Sotamies Hyrinä rynnistin parikymmentä metriä teltallemme. Longistin ovikangasta ja sanoin Hallalle että minun pitäisi ruveta kipinäksi. Halla, kuten varmasti monet meistä muistakin, olin kuullut mekkaloinnin ja istuksin jo valmiina. Halla vastasin Hyrinälle myöntävästi.

Hyrinä panin oviaukon lievekankaat kunnolla kiinni. Naamaansa naista saanut kessu oli onneksi vouhkaissut matkoihinsa. Vedin kintaat käsiini. Minua puistatti. Aloin löpöstellä edestakaisin vartioitavakseni uskotulla maaläntillä. Hetken päästä sisältäni nousi huokaus.

Hyrinä ihmettelin itsekseni, kuinka koko lailla monet väijyvuorokaudet tehnyt sai sellaisen töppäyksen kuitattua ymmärtämättömyyden tilillä. Mitä kaikkia rangaistuksia ne olisikaan voineet halutessaan jakaa, mutta minua ei rangaistu mitenkään. Ajattelin, vai olisivatko nuo kovapanosammunnoissa vähän kusi sukassa... Vähitellen sisälleni kehittyi hehheh-tunne. Hyrisin itsekseni, että jos näiden kanssa joutuisi saikkaroimaan muutamiakin vuosia, niin mitä kaikkea sitä kerkeisikään keksiä.

Hyrinä kelloni osoittimet kiertyivät lähelle minulle sopivia pykäliä. Siirryin pyörähtelemään telttamme lähistölle. Hallan herättämä lyhyempi Hyrinä käppäilin pitemmän Hyrinän tilalle vartioon. Pitempi Hyrinä siirryin telttaan pitämään tulta. Entinen mikko Halla en kommentoinut mitenkään äskeisiä tapahtumia. Vaikka sen suhteen oli hiljaista, Hyrinä arvasin aamulla kuulevani viisasteluja.

Hyrinä valvoin pitkiä varttejani. Teltan väkiviuhka nukkui mantteleihinsa ja viltteihinsä kääriytyneenä liikkumatta kuin vainajaviuhka. Määräaikana herätin Höljäkän ulkotöille ja unisen Hyrinän palattua etsiydyin uneen.