Seuraavana aamuna.

Taistelutanner oli kuin tunkio. Sälöttyjä ja katkottuja puita, tokitettuja kiviä, kumiriekaleita, tampattua ja myllättyä lunta, joka sisälsi littaantuneita ja muotonsa säilyttäneitä luoteja sekä sirpaleita, osa luodeista ja sirpaleista oli painunut sukellusveneinä suohon ja kankaaseen, havuja, mäskääntyneitä ruskeita mieskuvia, soseutuneita panssarivaunun pahvikuvia, joskus henkilöliikenteessä olleita peltiröttelöitä joita sipulinistuttajat olivat hujastaneet.

Tanner oli hiljainen. Ei kuulunut enää äänekkäämpien kantansa armeijaan kiinnittäneiden kieunta, eikä vähempiäänisten taloon vierailemaan tulleiden pulina.

Tanner oli melkein tyhjä. Sotilaat olivat menneet. Taistelukenttää hallitsi yksi henki. Heilahtelin kevyesti karahkassa kiven vieressä, minä, vihreä pallo.