Halmejärvi makailin sängyssäni ja ihmettelin itseäni. Kuinka kummassa saatoin inhoamastani sotalaitoksesta eroamisen hetkillä tuntea jonkinlaista haikeutta. Ajattelin sen ehkä johtuvan siitä, että arvelin ettei tupamme väki olisi sen illan jälkeen koskaan koossa. Vain sattumalta saattaisimme tavata edes jonkun toisistamme.

Halmejärvi muistin minua katsotun alussa pitkään, lähinnä silloin kun vapaa-aikana avasin kirjan ja rupesin lukemaan. Luin monia kirjoja, niihin kuuluivat muun muassa Raamattu ja Sotilaan käsikirja. Lienee johtunut raamieni laajuudesta ja voimieni paljoudesta ettei kukaan viisastellut, ainakaan päin naamaani, lukuharrastuksestani. Tietysti Höljäkkä olisi pystynyt heittämään minullekin huulta, mutta se en halunnut.

Halmejärvi mieleeni nousivat monet muistot palvelusajalta.

Alokkaina oli viikonloppuisin käyty varuskunnan tiloissa katsomassa elokuvia, jotka olivat olleet joko pikkupornahtavia tai väkivaltaisia.

Jonakin ensimmäisistä päivistämme koko komppaniamme saapumiserästä oli otettu Raukin rappipintojen edessä tarkoitusta varten rakennetulla porrastelineellä valokuva meidän aliupseereiden ja meidän kantahenkilöiden kera. Kuvanottohetkellä parille kaverille ei ollut vielä löytynyt riittävän kookkaita sunnuntaipukuja, joten he olivat joutuneet kuvaan palveluspuvuissa. Höljäkkä olin veitikoinut kuvauksessa pitämällä päätäni eteenpäin, mutta katsomalla jyrkästi vasemmalle, jolloin silmäni olivat näyttäneet miltei kokonaan valkoisilta.

Jossakin välissä alkuaikoina oli Raukin vintillä ähelletty peruskokeen tehtävien parissa. Jyvät olivat alkaneet erota akanoista.

Kerran oli niin ikään ahtauduttu Raukin vintin juhlasaliin. Koolla lienee ollut koko prikaatin saapumiserä. Läpivedosta huolimatta hengitysilma oli käynyt tunkkaiseksi. Lääkintämajuri olin puhunut jotain rokotettaessa pistämisestä ja silloin oli Erikkalan ja minun välissäni istunut Hökkä pyörtynyt. Olimme Erikkalan kanssa kannatelleet sitä kainaloistani etten olisi pudonnut lattialle. Sen yläruumiini oli maannut reisieni päällä. Toivuttuani Hökkä oli meille hiljaisesti moitiskellut hapettomuutta. Erikkala olin lohdutellut sitä sanomalla että minustakin oli olo tuntunut heikolta.

Rokotukset olivat olleet liukuhihnahommia. Piikkejä oli tökitetty samalla kerralla eri huoneissa eri lihaksiin kolmekin samalla reissulla.

Ollessamme nuorempia sotamiehiä eräs vanhempi sotamies, taiteellinen tyyppi, joka tilauksesta laati t-paitoihin kunkin haluamia kuvia, olin hermostunut erääseen varusmieskersanttiin ja puukotin sitä oikeaan hauikseen. Olin nähnyt varuskuntasairaalassa englantilaista sairastaessani kessun potevan kättään. Silloin sairaalassa oli heikkoakin porukkaa, me jotkut pyörtyilimme ruokajonossa.

Kesällä me olimme uineet. Olimme polkeneet muutamia kilometrejä yleiselle uimarannalle. Siellä olimme polskutelleet laitureiden väliä kukin jaksamisensa mukaan. Komppaniastamme löytyi viisi meitä uimataidotonta ja kaksi oli jäänytkin sellaiseksi. Muutamat alokkaat olivat pistelleet vedessä kuin hylkeet. Kukin vuorollamme olimme joutuneet rannalla elvyttämään Anne-nukkea.