Meidän tupamme joukolle oli silloin sattunut ensimmäinen vartiotehtävä. Oli pitänyt väijyä prikaatin sotilasalueella. Olimme porukalla ottamassa vartiota vastaan. Pitemmän Hyrinän oli ollut otettava käsiinsä vartioaseissa käytettävät patruunat, jotka olivat tojottaneet kahdella puupalikalla pystyssä kuin ohjukset. Patruunoiden kannoille oli puuhun porattu reiät. Vartion vaihdossa ollut päivystävä upseeri, ylivääpeli, oli komentanut asennon. Silloin edessäni seisonut Hyrinä oli siirtänyt, ehkä sotilaallisuutta tavoitellakseen, päällekkäin olleet patruunapalikat pelkästään toisen kätensä varaan oikeaan reittään vasten. Kantamuksestaan huolimatta se oli yrittänyt puristua mahdollisimman paljon asennon tapaiseen. Silloin alemman palikan patruunoiden kärkien päällä levännyt ylempi palikka oli mätkähtänyt maahan ja paukut olivat levinneet. Yliväpä ei ollut hermostunut, ei ollut ainakaan näyttänyt hermostumistaan. Rivissämme olleen alikersantin kanssa punoittanut Hyrinä oli kerännyt patit ja vartio oli tullut vaihdettua. Väijy-yö oli ollut tuulinen ja sateinen.

Ihmeekseni erästä sotamiestä ei ollut peruskoulutuksen jälkeen pakotettu automieheksi. Se oli määrätty kerran käymään autokomppaniassa, mutta kun sen olisi pitänyt omatoimisesti hakeutua toiselle reissulle, se olikin pysytellyt perusyksikössään muiden palvelustaan suorittavien mukana. Sitä ei ollut pakotettu autopuolelle. Se oli vieronut kolme kuukautta pitempää inttiä. Siviilissä se oli ajanut maitorekkaa.

Joskus olimme olleet komennetut ruokalakeikalle, tiskiin. Melu oli ollut huumaava, korvat soimaan paneva. Kaikki käsiteltävä oli ollut metallia ja kaikkea irtainta oli syydetty kuin vieraita romuja. Ruokailuvälineet, kuten veitset, haarukat, lusikat, lautaset ja mukit olivat olleet ruostumatonta terästä. Ritiläköt, joissa ruokailuvälineitä oli pesty, olivat olleet ruostumatonta terästä. Hihna, joka oli vienyt ritilälaatikot koneeseen ja tuonut toisesta päästä ulos, oli ollut ruostumatonta terästä. Ja tietenkin pesukone ja tiskipöydät olivat olleet ruostumatonta terästä.

Polkupyörämarssit olivat olleet rasittavimpia peräpään polkijoille. Kerran olin joutunut keulaan vetämään joukkoa. Minulla oli ollut köytettynä pyöräni etuosaan marssiosasto-kyltti. Olin polkenut reippaasti. Kun tauolla olin riisunut pyörääni kyltistä ja olin kuunnellut kesävänskän hienoista narinaa tempustani, minun olisi mielestään kuulemma pitänyt odottaa komentoa, mutta olin puolustautunut sanomalla minulle jo lähtiessä luvatun että vetäjä vaihtuisi tauolla, vänskä olisi ilmeisesti pitänyt reippaasta poljeksimisestani, niin tuolla tauolla olin nähnyt perempänä polkeneiden hikoilevan ja punoittavan. Silloinkin oli ollut niin, kuten aina, että kun etummaiset olivat kiivenneet mäkeä, takimmaiset olivat joutuneet jarruttelemaan alamäessä ja kun etummaiset olivat lasketelleet alamäkeä, takimmaiset olivat polkeneet hampaat irvessä mahdollisimman kovaa ylämäkeen.

Kenttäpuhelimen käytölle me olimme opetelleet komppanian kahden ylimmän kerroksen välillä. Olimme vetäneet piuhat, kammenneet puhelimia ja yrittäneet keskustella ohjeiden mukaan.

Heinäkuussa oli jaettu loppukuun päivärahat, kolmekymmentäkaksi markkaa. Olimme kuittauksen jälkeen saaneet rahat käteemme. Markan rahat olivat olleet seteleitä. Jotkut olivat ostaneet, minäkin yhden, toisilta kolikkomarkoilla setelimarkkoja.

Paikalliseen jalkapallo-otteluun olimme joutuneet järjestysmiehiksi. Nauhat hihoissamme olimme päässeet pelin aitiopaikoille.

Poteroita olivat meillä muistaneet kaivattaa. Ja kun aikaa olivat antaneet, niin me pojat olimme kaivautuneet metrin toista kohden maapallon keskipistettä.

Komennuspaikkamme intiimissä Ennin sotkussa olimme kuunnelleet pienessä musiikkihuoneessa puoliautomaattisella levysoittimella klassista musiikkia ja vähän muutakin. Erityisen usein olimme asettaneet lautaselle levyn, josta olivat kaikuneet Mozartin 40:nnen sinfonian sävelet.

Tuossa samaisessa sotkussa vapaata viettäessämme olimme huutaneet Virenin ja Vasalan juoksuille. Varsinkin eräs mustalaismaisen tumma panssarinpurija oli seisaalleen nousten öläköinyt kovinta huutoansa tv-ruudulle.