"Luovutan vartion neljäksi kuukaudeksi eteenpäin." Ne sanat olin sanonut seuraavan saapumiserän pojalle luovuttaessani meidän saapumiserän viimeistä vartiota. Samat sanat olin kuullut nelisen kuukautta aikaisemmin ottaessani vastaan edellisen saapumiserän pojalta ensimmäistä vartiota. Alikersantti Lotma oli ollut viimeistä kertaa vartiopäällikkönä ja sillä oli jo painanut siviili lähitulevaisuudessa päälle, niin Lotma oli vain hymyillyt kaavasta poikkeavalle ilmoitukselleni. Hieman hämillään poika oli painunut vartiolenkilleen. Palattuani vartiosta komppaniaan, olin nähnyt punkallani istumassa oudon naaman. Olin ajatellut, että tätä se elämä on, vanhat väistyvät kun uudet tulevat. Olin tyhjentänyt kaappini ja pian olikin kävelty pieni matka härkävaunuun.

Olimme leikkineet korohorokomppanian vieressä jäällä heittimillä malliammuntoja. Kranuissa oli ollut vain sen verran panosta räjähteeksi, että ne olivat nousseet putkista pikkuiselle kaarelle ja sitten kolahtaneet, tietenkin räjähtämättä, lähelle jäälle.

Kerran meille oli jaettu oikeat lumipuvut. Olimme antaneet taistelunäytöstä joillekin herran ketaleille, niissä lienee ollut joitakin ulkomaalaisiakin. Ilmassa oli ollut jylyä ja putsketta. Eräässä vaiheessa, loppuvaiheessa, minun oli kuulunut komentaa pientä ryhmää. Tarkoituksemme oli ollut pitää muka pakenevaa vihulaista juoksukannalla. Olin näyttänyt käsimerkkiä ja huutanut: "Ryhmä Halmejärvi, seuratkaa!" Sitten olin rynnistänyt laukalla eteenpäin. Kun olin vilkaissut taakseni, olin nähnyt Hökän hissuttelevan kävellen ja vinkkaavan minua vaan jatkamaan edelleen. Se oli näyttänyt aivan poikkinaiselta savukaasuja ja tupakkaräkää yskiessään. Se lienee ollut sippi myös jo siihen asti tekemistämme juoksupökäisyistä. Prikaatimme oli saanut näytöksestä lievät kiitokset, kuinka muuten.

Meillä oli kiskotettu ahkiota. Olimme aloittaneet touhun lammen jäällä. Sittemmin olimme retuuttaneet kumpareisessa metsikössä. Marjan varvukko oli lakoillut allamme. Armeijan keikallani olin joutunut kiskomaan ahkiota kymmenisen minuuttia, saman kuin muutkin meikäläiset.

Lumen vähyydestä johtuen suksisulkeisia oli pidetty vain kerran ja koivulankuilla hiihtämistä oli harrastettu ykköstunteja. Lammen jää taakse jää.

Pari päivää sitten me tilanneet olimme saaneet kirjuri Verkkovaaralta kovapanosammunnoista otettuja onnistuneita värikuvia.