Farkkujen ja tummansini-beespohjaisen puseroni lisäksi vaatetuin iltapäivällä siniseen kuviolliseen tikkitakkiini ja valkeaan siniraitaiseen SYP:iltä saamaani mainospipoon. Jalkoihini sorautin harmaat talvinahkikset ja käteni peittyivät mustiin nahkahansikkaisiin. Mukaan ottamani omaisuus sopi tikkitakin taskuun, lääkepurkit. Kaikessa rauhassa aloin jalkaisin väikkyä kymmentä kilometriä Porokylään. Sää oli alkukevään lauha, tien varren aurauspenkoissa näkyi jotain hienoista sulaneen oloista. Olin kotona tutkinut puhelinluettelon kartasta suurin piirtein selville paikan jonne menisin.

Liiketalon ja punatiilisen kerrostalon välistä etenin vasemmalle kaartuvaa Asematietä. Asemarakennuksesta ulos tulleelta rautatievirkamieheltä pyysin opastusta, se osoitti taloa, joka oli näkyvissä. Tulin talon pihaan. Lumityöt oli tehty. Talo näytti haljulta, parakkimaiselta. Se oli samalla sekä uuden- että vanhanaikaisen näköinen. Uudenaikaista siinä oli matalan omakotitalon piirteet, vanhaa oli se ettei se ollut viimeisintä huutoa, ruskea vaakalaudoitus hallitsi seiniä.

Menin sisään. Tuulikaapista päästyäni heti vasemmalla oli paikan valvojan huone. Se kirjasi asiallisesti henkilötietoni. Sain patjallisen ja viltillisen punkan isoimman huoneen seinänurkkauksesta, huone oli varmaan muinoin ollut olohuoneena, niinkuin silloinkin. Kaarevaputkisia sänkyjä romotti päät kiinni ikkunaseinässä puolenkymmentä. Karun huoneen toisella puolen nurkkapedillä makasi nainen, sen jalassa näkyi olevan kipsi, kainalosauvat nojasivat vierellään seinään.

Könötin sängyssä ja ajattelin että nyt oltiin ensisuojassa.

Tuokioiden päästä huoneeseen tuli keski-ikäinen tohkeanoloinen mies kantaen kahvipannua ja kuppeja. Se tarjosi jalkansa särkeneelle naiselle kahvia ja puhui sille tuttavallisesti kuin eukolleen, ne joivat. Ne lienevät olleet pari, ikäeroa niillä oli ehkä 15 vuotta, miehen tappioksi. Ne vilkuilivat minua. Niiden juotua tuo lyhyenläntä mies kysyi minulta, halusinko kupillisen kahvia. Vastasin voivani ottaa, jolloin se haki touhukkaasti keittiöstä kupin. Myrkyn juotuani kävin antamassa miehelle kympin setelin. Se otti rahan mielellään, mutta intoilematta. Arvelin äijän olevan pee  aa.

Illan päälle huoneeseen kokoontui jokunen kaippari. En ollut tullut ajatelleeksikaan että talossa oli asukas myös oikealla puolellani olevan seinän takana, yhtäkkiä ovesta vaan puskeutui ulos 50 - 60 iällä oleva nainen. Yksi jääkäreistä ylisti että nyt ruvetaan Mantin kanssa naimaan. Nainen yritti livahtaa takaisin mörskäänsä, mutta mies sai kopattua sitä takaapäin lanteista. Ne luiskahtivat naisen huoneeseen, nainen komensi miestä päästämään hänet irti. Lienevätkö päätyneet peräti sängylle pitkälleen, kun nainen rilahtelevien naurujensa lomassa tenhotti ettei varmasti antaisi. Mies lopetti leikkipäisen naitattelunsa ja palasi isomman huoneen puolelle.

Yöllä taloon tunki joku juopunut äijä. Se elämöi juttelemalla jonkun toisen toverin kanssa täyteen ääneen. Yritin olla nukkuvinani etten joutuisi korston kanssa mihinkään tekemisiin. Valvoja häkästi miestä olemaan hiljaa. Äijä kulautteli pullostaan ja pani lestin äänekkästi lattialle. Valvoja ilmeisesti kuuli touhun, se tuli paikalle ja hääti miehen ulkosalle vedoten seikkaan että sillä oli sääntöjen vastaisesti viinapullo mukanaan. Vastaan hangoitellut mies joutui pihalle ja taloon palasi muutamanlainen rauha. Ei puhettakaan että sinäkään yönä olisi voinut kunnolla nukkua, ei minun hermoillani.