"21.6. s.a.

Tästä päivästä lähtien alkaa virallisesti jyväskyläläisenä olo.

Aamulla Huhtakeskuksen postissa muuttoilmoitus, joista osan kiikutin Sulun kiinteistöhuoltoon. Postista sain postinumeroluettelon, jonka avulla on helpompi paikallistaa kylän osoitteita. Kävin keskustassa ja ostin puhelinyhtiöstä puhelinluettelon paikkojen osoitteiden löytämiseksi.

Työvoimatoimistossa täyttelin sisäänmenokaavakkeen. Olisi pitänyt muistaa työsuhteiden kestot ja koulutukset ulkoa tai tuoda todistukset, jota en tehnyt, sillä olin pyörällä liikenteessä. Sovittiin että siirtävät Nurmeksen työvoimatoimiston koneelta tiedot tänne.

Citymarketista ostin ruokailuvälineet - Irma-vainaan lapion kokoiset lusikat ja "luuvartiset" veitset ja haarukat löin roskiin - ja Kangasvuorentien Rabatista hieman evästäydennystä.

 

Olen vieläkin hiukan epävarma pitikö minun oikeastaan tulla asumaan juuri Jyväskylään.

Sympatiat ja antipatiat saattavat mennä tasan, tai en tiedä, en tiedä tästä kaupungista juuri mitään. Armeijassa komppaniamme ehkä kusipäisin - alokasajan tuvassamme ehdottomasti - varusmies, Autiovaara suvultaan, oli täältä kotoisin. Lievestuoreen koulutuskomppania-aikana täällä käytiin jollakin iltalomalla elokuvissa. Tänne lähti Nurmeksessa Tehdaspuuta palvellessani eräs metsurini, Tauno Kupari. Tänne ilmeisesti palasi Bomballe lyhyen pyrähdyksen tehnyt Alvi Rumo porukoineen.

Sympaattisempaa puolta täällä saattaisi edustaa eräs nainen, lempinimeltään Rii. Tapasin hänet Oriveden opistossa kekkuloidessani. Nimensä näyttäisi olevan puhelinluettelossa, mutta osoitetta ei. Vanha suolako tänne veti? Enpä tiedä. Tuli munittua niin monella tavalla ja useasti jutut hänen suhteensa, että hän ei saattaisi pitää minua edes kaverinaan. Ja sitäpaitsi, kaikkihan elävät omaa elämäänsä.

Meinaa hairahtua sivupoluille. Niin, 26. toukokuuta minä lähdin ottamaan Sata Aan penkillä kyytiä Nurmeksesta tänne päin. Sen päivän saaliit hupenivat olemattomiin, että sain soitettua - lieneekö ollut joku täkäläisen Pitkäkadun puhelinkoppi - kahteen vuokra-asunnon välitykseen, muissa oli varattu puhelin. Toisesta välityksestä tuli nietua esittämälläni haarukalla 1200 - 1300 markkaa kuukaudessa vuokraa. Toisessa nainen kuulosti selailevan kansiotaan kohteita etsien, tuli tulokseen että olisi parasta ottaa yhteyttä seuraavana päivänä, koska hän oli juuri lähdössä näyttämään jollekin pojalle halpaa asuntoa, ja silloin ratkeaisi ottaako se sen vai ei. Sanoin soittavani seuraavana päivänä. Sisälle jäi tunne: tästä kaupungista ei tule minun asuinpaikkaa, niin on vaikeaa.

Kotoa kahmitun hotellioppaan avulla soitin Petäjävedelle halvalla majoittuakseni, mutta siellä oli aivan täyttä. Muualle en enää soitellutkaan, vaan lähdin lenottelemaan Tamperetta kohti aikomuksenani käydä Muuramessa katsomassa ja kysymässä majoituksen hintaa. Silmä kovana katselin sivutien viertä löytääkseni Riihivuoren matkailun. Tien viitoissa taisi olla parissakin jotain mainintaa Riihivuoresta, mutta matkailualueen kylttiä en huomannut. Ajoin teollisuusalueen läpi ja kun tulin valtatielle takaisin, olin kahden vaiheilla, Tampere tuntui huutavan luokseen. Kuitenkin palasin valtatietä Muuramen keskustaan päin ja ajoin uudestaan sivutien. Huomasin oikealla pusikossa majoituskyltin ja menin sivutietä keskeneräisen näköiseen resparakennukseen. Hämmästyin sisälläni majoittumisen halpuutta, sata markkaa yönseutu. Vielä oudommalta kuulosti kun Sinikka Varonen sanoi että olisin voinut viettää yön seitsemällä kympillä, jos minulla olisivat olleet mukana omat liinavaatteet.

Kämppä oli varustukseltaan ehkä paras vastaavan tyyppisistä majoituksista, joissa olen yöpynyt. Rivitalossa 29,5 neliön yksiö, saunoineen ja pesuhuoneineen. Näkymät tuosta C-talosta eivät olleet kummoiset, mutta varustus oli hyvä. Jääkaappi, liesi, mikroaaltouuni, kahvinkeitin, kaikki ruokailuvälineet, takka, makuutiloja ehkä viidelle kuudelle hengelle. Koko hoito nykyaikaista ja uuden karheata.

Essolla käytyäni lämmitin saunan, jossa vetäisin kopraan. Myöhemmin lueskelin Bruno Bettelheimin Satujen lumous-kirjaa. Aamulla avainta palauttaessani puhuin pusikossa olevasta kyltistä ja sanoin tallettavani mieleeni majoituspaikan. Talvella siellä lienee hiihtokeskuksen vuoksi täyttä, kesällä hiljaista.