"17.5. klo 12.30 s.a. metsässä.

"Onkohan se oikein", kysyi entinen vaimo eilen illalla tultuaan ongelta. "Minua niin kävi sääliksi ne pienet kalat kun ne uiskenteli niin peloissaan. Onkohan kalastaminen oikein?"

Mutta kotona kissa ei filosofoinut liikoja. Se pisteli säälittä puolitoista kalaa ja jätti toiset puolitoista pahojen päivien varalle.

19.5. klo 14.09 s.a. edelleen Nurmeksessa.

Entinen vaimo sai kuulla että häntä oli lievästi syrjitty valittaessa työntekijää työpaikkansa vähiin kutistuneisiin töihin. Hän oli ollut niin sanottu "pääsiivoaja", mutta töihin olikin kutsuttu ei-vakinainen työntekijä.

Tuosta tiedosta sikisi jurritus kotielämän - varsinkin hänen henkisen elämänsä - huonoudesta, johon minä olen syypää. Minä tarjosin hänelle vanhaa selitystäni että hän on päästään vialla ja tarvitsisi hoitoa. Hän taas väitti että kaikki korjautuisi jos vain minä poistuisin lopullisesti hänen elämästään. Kuulemma tulee ajamaan minut seuraavan kerran hiilinkoukun kanssa pois jos pistän pääni hänen talouteensa.

Tulevaisuus näyttää, selviääkö tästä pysyvä pesäero. Onko minun pysyvä ja lopullinen olinpaikkani se sattumalta valitsemani Jyväskylä. Juuri nyt tuntuu siltä että on aloitettava melko alusta, sosiaaliset suhteet lähes nollasta.

19.5. klo 18.21 s.a. metsä Nurm.

Se tässä tutussa metsälenkkeilyssä oli mukavaa, kun sai kulkea rauhassa. Täällä ei tullut ketään vastaan. Puolikauhulla ajattelen vastaavaa lenkkeilyä Jyväskylässä; siellä ei saa olla rauhassa missään, ei ole riittävästi vapaata tilaa.

Lurraus - soraärrällä lausuttuna - on sanonut, että yhdelläkään miehellä ei ole tulemista hänen sänkyynsä ennen kuin pappi on aamenensa sanonut. Sanoja on siinä 34-vuotias nykynainen.

- Anteeks, tulukee vuan ensin, sanoi Hertta aikoinaan Nurmeksen Sokoksella. Hän oli pyörinyt vaateosastolla ja huomannut puolihuolimattomasti jonkun lähestyvän. Hän oli siirtynyt kohteliaasti syrjään, oman peilikuvansa tieltä.

Lurraus - oikealta nimeltään Iina Vastimo - on kova tyttö kalastamaan. Hän katselee pornovideoita eikä käytä alkoholia, ei edes pikkujouluissa.

23.5. klo 19.29 s.a. Nurmes, metsä:

Tänään Silja osti naapureiltaan puita. Olin jonkinlaisena takapiruna mukana ostotouhussa. Arvioni mukaan hän sai noin kymmenkunta mottia halkoja. Toimin väliaikaisesti tuon kaupan rahoittajana.

Niin näkyy muutoin käyvän, että Jyväskylään on tottuminen. Nurmeksen oven rakoon ei tunnu jalka sopivan millään.

Se tulee olemaan - tulevaisuus - täyttä asketiaa. Tai täyttä hummaamista, hetkisen. Kaikki on auki.

Kirjoittamisessa minulla on ainakin sellainen murhe, etten hallitse dialogin synnyttämistä. Samoin minulta puuttuu psykologinen ote. Ja välillä tuntuu ettei ole koko puurtamiseen minkäänlaista otetta. - Sanojen kanssa vyyhtääminen on vaikeudeltaan hulluuteen ajavaa. Tulee asettaneeksi itselleen heti alkuun niin suuret vaatimukset, ettei mikään tahdo tyydyttää. Jos keksii jotain, niin kohta pitäisi olla keksimässä ratkaisu joihinkin toisiin ongelmiin. Ei saa selvää otetta, ei tunne omaa sarkaansa. Kaikki on jatkuvaa hakemista. Minulla ei ole luontaisia taipumuksia. Yritän väkisin sellaista, joka ei minulle sovi. - Pitäisi oppia myös täytekirjoittaminen. Mutta siihenkin minulla on vaatimuksensa: kaiken kirjoitetun täytyisi sanoa jotain, liittyä olennaisesti asiaan jota ajan. Kun koettaa välttää turhia sanoja, niin sanoja yleensä kokoutuu vähän. Teksti tiivistyy - pitkäksi proosaksi - liian suppeaksi, vähäsivuiseksi.