Sitten, pihalla vietetyn tupakkatauon jälkeen, teimme toisen puoliluokan kanssa vaihdon. Menimme seitsemän porukkana tietokoneluokkaan. Haaviston Pate opetti meille kuinka myllyt aukaistaan ja kuinka koneiden tiedostoista kaivetaan esille "Pöllinen"-ohjelma. Meillä oli edessämme tavalliset mikrot, poikkeavaa oli vain, että kuormainliikkeiden harjoitusohjelmaa hallittiin kahdella sauvalla.

Minulle sattuivat muista poikkeavat hallintasauvat. Ne olivat kuin tikut, joiden sisäsyrjällä olivat keinukytkimet. Meinasin jo vaihtaa toiselle tietokoneelle, mutta peruin aikeeni, kun Pate sanoi sellaiset sauvat olevan uusimmissa koneissa.

Alussa kuormaimen käytön simulointi tuntui takkuiselta. Kuormaimen osuessa näytöllä näkyvään kuormaintilan karikkaan, kone päästeli hälytysääninä tuuttauksiaan. Välillä ruutuun ilmestyi kuva öljysuihkusta, joka oli merkkinä siitä, että kuormainta oli käytetty väärin ja letkut olivat revenneet. Silloin kun kosketti kuormaimella tolpan kärkeä tai repi letkunsa, kone odottelutti ulvonnan saattelemana vähän aikaa paikallaan, se ei totellut hallintalaitteiden liikettä, ja tuolloin koko ajan kului näytöllä näkyvä tehtävään kulutettu aika. Koneiden volinaa ja uikutusta kuului joka puolelta luokasta. Piirtoheittimellä oli jatkuvasti taululle heijastettuna kuormainsauvojen toimintakaavio, jota ainakin minä pysähdyin välillä katselemaan oppiakseni oikeat liikkeet. Vaikka kymmenen pöllin noukkimista olikin helpotettu siten, että kouralla tarvitsi saada vain koneen sivustoilla eri paikoissa olevista pölleistä kiinni, jolloin se siirtyi samassa kuormaan, eli kouraa ei tarvinnut nostaa tai laskea varsinaisen kuormatilan sisällä, niin siitä huolimatta ensimmäisten kymmenen kapulan sarjojen siirtoon meni monet monituiset minuutit. Harjoitteluaika kului hujahtaen, niin keskittymistä vaativaa puuha oli. Me kaikki olimme Patelta vailla iltaharjoittelumahdollisuutta ja hän lupasi jättää tietokoneluokan oven auki.

Koulupäivän päätteeksi nautittiin ruokalassa päivällinen, jonka jälkeen me kuljettajaoppilaat menimme jatkamaan tietokoneella harjoittelua. Vähitellen liikkeet alkoi muistaa ja suoritusajat nopeutuivat. Reilun kolmen tunnin jyystämisellä sain illalla parhaimmalla suorituksellani hämmennettyä kymmenen pölkyn tehtävän läpi minuutissa ja 47 sekunnissa. Olin saavutukseeni tyytyväinen. Tulos antoi toiveita selviytyä torstaisesta kuljettajakorttiin vaadittavasta tehtävästä, siinä olisi suoriuduttava kymmenestä pölkystä enintään kolmessa minuutissa.

Niin, maanantaina töytäisin vielä koulun jälkeen Nurmekseen, minun täytyi viedä Siljalle Sata Aa. Hän oli päässyt erään työkaverinsa kyydissä töistä kotiin. Kuljimme Siljan kanssa takaisin Valtimolle, jäin sinne, hän lähti paluumatkalle. Minulla oli mukana kotoa ottamani kahvinkeitin tykötarpeineen: kahvijauhoa, sokeria ja termospullo. Ne kämpälle rahdattuani painuin tietokonemaailmaan.

Lappeenrannasta jo edellisenä päivänä saapunut kämppäkaverini kuului nukkuvan, mutta ensimmäisenä yönä minua ei paljoakaan nukuttanut.

Tiistaina heräsimme puoli seitsemältä, Veikolla on tapana nousta varhain. Aamupalan jälkeen, kahdeksasta lähtien, meitä kierrätettiin edelleen taloon tutustumassa. Luuhasimme työkalu- ja tarvikevarastossa, öljyvarastossa, letkuntekohuoneessa, traktoritarvikevarastossa. Selitystä tuli selityksen perään. Meitä viisattiin öljyjen ja nesteiden talteenottojärjestelmästä ja työtavoista. Käskettiin tekemään yhtä ja olemaan tekemättä toista.