Torstai-iltana pistäydyimme Veikon ja Malilan kanssa Valtimon Bella-Ciao-ravintolaan. Juttelimme ja siemailimme Veikon kanssa parit pitkät kolmostuopit, Malila joi yhden ja lueskeli lehtiä, paikka oli autionpuoleinen.

Kävin viikolla pari kertaa lenkillä. Juoksin Valtimojärven rantamilla, Lokkiharjun seutuvilla, ortodoksisen kirkkomaan ja konekoulun ympäristössä kiemurtelevalla pururadalla, toisella kerralla Malilan kera. Juoksukuntoni ei ole häävi. Lenkkeiltyäni huuhtelin hikeni kookkaan peseytymistilan eräässä suihkukopissa.

Viime viikon perjantaina autokoulua pitävä opettaja selvitteli meille aamusta koulun autokalustoa, kyseli kaikkien ajokorttiluokat ja valaisi tulevaa autokoulukäytäntöä. Meistä löytyi viisi henkilöä joiden pitäisi korottaa korttinsa kuorma-autoluokkaan, kaikilla oli vähintään henkilöautokortti. Varsinkin meidän viiden pitäisi kuulemma tiiviisti osallistua kaikille alan oppitunneille, sillä toisinaan katsastusmies oli tehnyt käyntejä oppitunneille. Liikenneopetuksesta aiheutuisi kustannuksia; oppikirja, lääkäri, valokuvat, tutkinto, yhteensä noin 420 markkaa, ja lisäksi olisi lunastettava 400:llä markalla ajokortti. Nämä kustannukset tietysti vain siinä tapauksessa että yritys onnistuisi kerralla. Ajo-opetus tultaisiin järjestämään niin verkkaisesti, että vasta ensi kevättalvena koittaisi inssiajo. Nurmekselaiset autokouluyrittäjät ovat nurisseet Valtimon konekoulun ajo-opetuksesta - olen lukenut siitä paikallislehdestäkin - kärkipäässä Tapio Lipsonen - muuten opettaja kysyi minulta tunnenko Lipsosen - , mutta valtimolaiset perustelevat antamaansa ajo-opetusta sillä että tavan autokouluista ei löydy raskasta konekalustoa kuorma-auton selkään.

Perjantain opetus jatkui viestinnällä. Täyttelimme edelleen pumaskaa. Välillä viisastuimme selityksillä oppimisen tasoista. Teimme myös lukunopeuskokeen; luimme paperiliuskan ja katsoimme piirtoheittimellä taululle heijastetulta taulukolta lukunopeutemme. Luin tarkoituksella hitaasti, yritin omaksua tekstin sanoman, kuitenkin tein tekstin ymmärtämiskokeessa yhden virheen. Lopputulokseksi tuli että lukunopeuteni on vain noin sata sanaa minuutissa. Teimme sellaisenkin tehtävän jossa oikealle puolelle liuskaa sijoitetusta tekstimassasta piti poimia vasemmalle puolelle ripoteltuja yksittäisiä sanoja ja alleviivata sanat tekstimassassa, lienen ollut tehtävässä melko nopea. Sitten yritimme suoriutua tehtävästä, jossa oli yksittäisiä sanoja jonossa alekkain ja sanajonoja oli useita vierekkäin, kultakin riviltä oli etsittävä vasemmanpuoleisimmassa jonossa oleva sana. Tehtävässä olisi pitänyt ottaa aika, mutta unohdin sen. Tehtiin myös samanlainen lukunopeuden kehittämisharjoitus, mutta viisinumeroisilla lukusarjoilla, selvitin harjoituksen 30:ssa sekunnissa. Suoritimme näkökentän laajentamisharjoituksen tekstipyramidilla, katsoimme kunkin rivin keskelle ja yritimme nähdä mahdollisimman pitkän rivin kerralla. Näkökenttäni paljastui sangen suppeaksi. Sitten opettelimme asiakirjan laatimisen saloja ja harjoittelimme löytämään asiakirjasta sen nimeltä mainittuja osia, kuten lähettäjän, viitteen, lopputervehdyksen, pääotsikon... Lopulta harjoittelimme tekemään sovittujen sääntöjen mukaan työpaikkahakemusta metsätraktorinkuljettajaksi, kuvittelimme lähettävämme hakemuksen lehti-ilmoituksen perusteella. En ehtinyt täyttää hakemusta kokonaan ja siksi en luovuttanut sitä opettajalle.

Opetuksen loputtua kävin vielä koneiden jumppapaikalla varmistamassa mikä kone oli ykköspaikalla. Takaisin tullessa kysyin sattumalta vanhalle hallille päin menossa olevalta Niemisen Mikalta, oliko ykköspaikan kone turbo vai tavallinen, Mika vastasi sen olevan tavallinen. Ruokalassa kahviteltuani menin kämpälleni, jossa otin kirjahyllyltä kansiosta käyttöohjekirjan laukkuuni. Odotin pihamaalla Siljaa, joka huristeli Sata Aalla paikalle.

Ensimmäisenä viikonloppuna lueskelin 909 Lokomon käsikirjan jotakuinkin kokonaan läpi ja kirjoitin koneella hieman hakemuksen näköisen työpaikkahakemuksen. Tunsin viikonloppuna ylimääräistä väsymystä, huomasin sen nukuttamisesta.