Iltapäivän selviytymiskoulutuksen aiheena oli huoltokorjaus. Aikaa kului öljyvarastossa. Vaihdoimme lattialle uudet pahvit ja kuivailimme öljyjä lattialta ja tynnyreiden päältä, järjestelimme öljyvarastoa. Pumppasimme sähköpumpulla tynnyrillisen fluidia laskusäiliöön. Tutkimme uuden hallin huoltokirja- ja huoltolistakätköt sekä mahdolliset avainten sijoituspaikat. Tutustuimme vanhan hallin kirjaamoon ja varsinkin sen avaintauluun. Katsastimme vanhassa hallissa olevan osapesurin. Harjoittelimme rasvaprässin täyttöä huoltolaatikkorivin keskellä. Meidän touhutessamme näitä, 13:n venäläisen oppilaan joukko tutustui etenkin Timberjack-alustaiseen harvesteriin, ajelivat koneella kentällä hiukan edestakaisin ja vääntelivät puomia eri asentoihin.

Muuten maanantain selviytymiskoulutuksessa 909 turboon tutustuminen oli vähäistä. Sen sijaan Veka repäisi rivistä esille yhden tavallisen 909:n ja vaati meitä tarkastamaan voiteluainemääriä sen tehonsiirtokohteista. Katsoimme tandemkoteloiden öljyt, jossa jolhassa roppua potkaisemalla avatessaan "ihan mieltä lämmittää"-mies särki lipokkaansa pohjan. Se lämmitti minun mieltäni. Katsoimme vaihteiston öljyn öljytikusta, joka oli mahdollista siksi ettei koneen pohjapanssari ollut paikoillaan, samasta tikusta näki myös momentinmuuntimen öljytason. Tarkistimme napavaihteet, tulpat lähtivät vain hakkaamalla irti, vasemmanpuoleiseen pumppasimme lisää öljyä.

Torstaina räpläsimme koko aamupäivän tietokoneilla. Opettaja tunsi tietokonejutut hyvin, mutta opetti ehkä liian itsestään selvänä pitäen asioita nopeassa tahdissa. Olin tietokoneella Malilan parina. Hänen tietokoneen käyttönsä oli melko alkeellista, kirjoitti muun muassa nimet pienillä alkukirjaimilla, kunnes sanoin asiasta. Häkästykseni johdosta hän aloitti työpaikkahakemuksen koneelle kirjoittamisen, mutta touhu jäi kesken. Siirryin näppäimistölle ja naputtelin oman hakemukseni kuntoon, akuraatilleen. Opettaja tuli ja tallensi sen kovalevylle. Viimeisen tunnin lopulla halusin saada hakemukseni pois koneen muistista. Opettajan käppäiltyä paikalle kysyin häneltä kuinka se onnistuisi ja onnistuihan se. Tosin ennen poistoa opettaja oli hieman vastaan. Hän olisi halunnut että hakemukseni olisi tallennettu korpulle ja tulostettu opettajan tietokoneen avulla paperille, mutta pidin pääni.

Iltapäivällä kuivaääninen mies esitteli jo toisen neljän oppitunnin jakson hitsausta, teoriassa. En tehnyt hänen luennoinnistaan sanaakaan muistiinpanoja, minulla ei ollut edes kansiota mukana, tyhmää, mutta niin tuli toimittua.

Hitsari kertoi juuri edellisenä päivänä käyneensä tulityökurssin. Kurssi on pakollinen ensi vuoden alusta alkaen, mikäli meinaa saada tulityössä mahdollisesti sattuvan tulipalon kuhahdettua vakuutuskorvauksia. Koulutus kestää lyhimmillään päivän ja maksaa halvimmillaan 750 markkaa. Koulutettuja on kuulemma jo 50000 päätä.

Hitsauksesta ei jäänyt mieleen paljon mitään, enimmäkseen tunneilla nukutti. Jotain selvitystä oli puikkotyyppien pakkaskestävyydestä.