Maanantaiaamuna, 22. elokuuta, ajoin Siljan kanssa hyvissä ajoin nyhtävällä Sata Aalla Valtimolle. Silja lähti paluumatkalle Nurmekseen ja minä kannoin puhtaaksi pestyjä vaatteita sisältävän ison kassini majoituskämppääni. Tytöt olivat kotona olleet kanssamme samoihin aikoihin kouluun lähdössä. Olin päällystänyt Riinalle pari koulukirjaa kontaktimuovilla.

Menimme miehissä vanhan hallin pukeutumistilaan ja kiskoimme haalarit yllemme sekä sijoitimme kypärän päähämme. Lienen ollut salatun jännittyneen innostuksen vallassa. Odotimme kirjaamiskololla opettajan paikalle, hän avasi oven, jolloin saimme hyllyjen nauloissa roikkuvat koneiden avainniput haltuumme, kukin "omansa". Marnimme kukin meille listassa määrätylle koneelle. Aloimme suorittaa päivittäisiä tarkastuksia: moottoriöljyn-, hydrauliöljyn-, jäähdytysnesteen-, pakkassuojalaitteen tentun määrät ja polttoaineen määrä. Pakkassuojalaitteessa oli mielestäni liian vähän nestettä, joten avasin koneen lähistöllä tököttäneen huoltolaatikkorumiluksen, otin sieltä suppilon ja tenupurkin, täytin 909:n laitteen mittatikun reiästä, pitelin koko ajan pakkassuojalaitteen venttiiliä tietyssä asennossa ettei se olisi purskauttanut tenttuja silmille, edellisen viikon keskiviikon koulutuksessa oli käynyt niin eräälle opettajalle, siipimutterista mittatikkua ei ollut vielä kierretty kiinni kun hän väänsi vivun toiseen asentoon ja silloin pärskähti, opettaja väänsi vivun salamana toiseen asentoon.

Päivittäisten tarkistusten jälkeen aloin hissukseen ja Paten opastuksella käynnistellä rakkinetta ja valmistautua "ykköstemppuun", siirtelemään kuormaimella maasta yksittäisiä pölkkyjä koneen kuormatilaan ja takaisin maahan. Todellisen kuormaimen hallinassa oli aivan eri tuntuma kuin tietokoneen kahvojen vääntelyssä. Tietokoneella pölkky oli siirtynyt välittömästi kuormaan kun siitä oli saanut kiinnittymisotteen, mutta oikealla koneella pölkyt oli kierräteltävä kuormatilaan ja aseteltava sen pohjalle asti. Tietokoneluokan simulaattoreilla ei ollut voinut opetella kuormaamista sermiä vasten eikä kuorman purkamista. Myös ensimmäisen kouluviikon parina iltana käyttöömme annettu pienoiskuormain, simulaattori sekin, ei ollut kerennyt meitä ummikoimpia kotkaannuttaa todelliseen kuormaamiseen. Autotallissa olleessa kuormaimessa oli olleet kaikki toiminnot kuten oikeassa vehjaksessa. Harmittavasti sitä, ainoaa vempelettä, olivat yrittäneet käyttää kaikki oppilaat, joten käyttöaika oppilasta kohden oli jäänyt varsin lyhyeksi. Ei ollut ollut järkevää odottaa pääsyä oikealle simulaattorille, joten olin valinnut keskittymisen tietokonesimulaattoriin, jo senkin vuoksi, että sillä oli mahdollista antaa näyttö ajokorttiin.

Niin, kuusenvihreän 909:n kuormaimen käyttö imi lähes kaiken huomiokyvyn, vain silloin tällöin käännyin vilkaisemaan takanani etupaneelissa olevaa mittaristoa. (28.8. klo 9.04 s.a.) Paavo kävi harjoitteluni lomassa antamassa neuvoja kuormaimen käytöstä.