Olin hämmentänyt ehkä parituntisen niitä paksumpia kolmimetrisiä petäjäpölkkyjä, kun nostin taakkaa vasemmalta puolelta - joka itse asiassa kulkusuuntaan katsottuna on koneen oikea puoli -, painoin vaistomaisesti vielä ilmassakin kouran sulkemisnappia kiinniasentoon, puomisto kääntyi kuormatilan päälle ja silloin nostopuomin ja siirtopuomin yhtymäkohdassa pärskähti nestesumu. Arvasin heti mitä tapahtui, ihmettelin vain sitä kuinka rikkoutuminen sattui niin ettei puomisto ollut koskettanut mihinkään. Käänsin kuormaimen oikealle puolelle, ennen maahan laskemista aukaisin kouran, jolloin pärskähti uudstaan. Sammutin koneen ja läksin haikaillen etsimään Patea. Yritin vilkaista jumppakentän takaosaankin, mutta en nähnyt opettajaa, neuvottomana aloin palata jälkiäni takaisin. Silloin viitospaikalla ajotehtävää suorittamassa ollut Teukka aukaisi trktorinsa oven ja kysyi etsinkö opettajaa, huikkasin etsiväni, Teukka sanoi sen juuri menneen perälle ja vielä viittilöi varmuudeksi suuntaa. Taapin kahdeksikkopaikalle, jossa Pate tolkkusi jotain oppilaalle, odotin ja esitin asiani: "Paukahti letku." "Lähdetään katsomaan", sanoi Pate. "Tuliko siitä ihan enemmälti öljyä", se kysäisi. "Jonkin verran. Se sillä lailla pärskähti." "Minä olen tässä jo ihmetellytkin, kun on mennyt tunteja ettei ole pamahtanut yhtään letkua", Paavo sanaili. Yritin selittää, että letku meni puomien taitteesta ja pidin erityisen tärkeänä mainita ettei letku ollut osunut mihinkään. Tulimme koneen luo, Pate näki maassa ja kuormatilassa olevan kosteuden ja sanoi, "niin on käyny". Heti perään hän kysyi: "Muistatko millä toiminnolla se tuon teki?" "Kouraa aukastessa se pärski." "Ei muuta kun osaa vaan varoa sitä toimintoa."

Pate oikaisi kuormaimen kuormatilan päälle ja käski minun hakea kirjaamiskolosta työkalupakin. Palattuani könysin kuormatilaan Paten viereen tutkimaan tilannetta, näin irrallaan reuhottavan letkunpään. Pate neuvoi mitä olisi aukaistava ja antoi oikean kokoiset avaimet, ne eivät mahtuneet ahtaaseen välikköön, jolloin kuulin että pitäisi avata letkuihin liittyviä putkia kasassa pitelevä metallisolki. Pate antoi minulle vielä sopivan avaimen ja lähti itse hakemaan uudelta hallilta letkuleikkuria, se oli näet arvioinut että entinen letku kelpaa kun sitä lyhentää. Solki irtosi helposti, mutta letkuliitoksen aukaisuun ei löytynyt riittävästi punetta. Yritin vääntää liitosta auki avaimet harallaan, ähräsin ähräämistäni. Pate palasi ja minun oli tunnustettava ettei voima riitä. Se nousi kuormatilaan, asetteli avaimet toisiinsa nähden sopivaan, pieneen kulmaan ja kun pääsi puristamaan yhtä aikaa kaksin käsin, letkuliitos aukesi. Näytöksestään opin uuden konstin, joka lienee hyvinkin vanha. Pate avasi liittimen, puhdisti siitä letkun jätteitä ja käski minun kuivata paperilla osat. Nappasin leikkurilla letkun risaisesta päästä pätkän pois. Pate pyöritteli liittimen holkin vasenkätisille jengoille paikalleen, holkin tullessa pohjaan hänen kätensä tutisivat väännön voimasta. Ilmeni kuitenkin ettei kara mahtunut letkun sisään. Pate purki punoksensa ja minä otin pakista puukon, jolla se kaiversi letkun sisäpuolen kumia, yritti katsoa letkun sisään, mutta ei sieltä pimeydestä mitään nähnyt. Pate sanoi: "Pitää yleensä oikaista letku suoraksi ja katsoa valoa vasten ettei sinne jää mitään, mutta eiköhän me nyt uskota että se on puhdas." Sitten Pate kiersi holkin uudestaan paikalleen, ei kuitenkaan pohjaan asti, ja sovitti karan paikalleen kiertäen sitä muutaman jengan, sitten se kiristi holkin pohjaan ja lopulta avainten avulla karan. Minun tehtäväkseni jäi pujottaa letku nippusiteen kautta kohdalleen ja asentaa se kiinni putkeen, Pate meni sillä aikaa palauttamaan leikkuria hallille. Touhuni aikana huomasin vaalean paitani hihansuiden mustuneen liasta, se riepoi.

Yritin kiinnittää hydrauliputkia sitovaa solkea. Kun sen sai kiinni toisen puolen pultilla, niin toisen puolen pultti ei vetänytkään, putket ponnistivat solkea ylöspäin. Häärin vuoron perään kuormaimen kummallakin puolella saman ongelman kimpussa. Pate palasi ja taas minun oli heittäydyttävä sen armoille. Yhdessä, kahden miehen käsin saimme painettua solkea niin että saatoimme kiristää sen vuoronperään tiukalle ilman että pultti kummallakaan puolella olisi korkannut. Kuormatilan rakenteilla keikkuminen päättyi. Pate käynnisti 909:n ja kokeili kuormaimen toimintoja, jotka olivat moitteettomat. En ennättänyt enää harjoitella kuormaamista. Vein letkunpätkän ja likaiset pyyhepaperit roskikseen, sekä palautin työkalupakin kirjaamiskoloon.