Olin epävarma minne kone pitäisi ajaa. Löntystelin jumppakentän perälle kasipaikan myllyn luo. Siellä hääri Ponssen "korjaamisen" neuvonut kynttilä. Kysyin häneltä mihinkä ajaisin rakkineeni. Hän pohdiskeli ja vastasi että uudemman hallin vasemmanpuoleisimman oven eteen, se on tyhjänä. Opettaja uteli mitä koneelle tehdään. Sanoin siinä olevan kai jotain sähköjuttuja. Taapin jälleen koneelle ja ärsäisin sillä konehallin eteen.

Juuri vasemmanpuoleisen oven edessä oli metsätraktorin tela poikittain jonkin hitsattavana. Veka talsi koneeni vieritse ja tiedustelin häneltä jätänkö 909:n paikalleen. Veka vilkaisi oven eteen, sanoi huoltomiehen hitsaavan vähän aikaa yhtä lappua, lupasi jatkaa huoltoa siinä kohdassa missä olin.  "Näkyy olevan polttoainetankin korkki kärrin päällä", hän sanoi. "Ai saatana, se unohtu", sanoin. "Se on tavanomaista, jos ei pistä korkkia taskuun", tuumasi Veka ja käveli jumpparadalle päin. Pistin korkin paikalleen. Vilkaisin jumppapaikalle hieman kateellisena. Jotkut olivat jo tuntitolkulla mättäneet puuta kyytiinsä ja kyydistä pois.

Könysin takaisin koneen päälle etsimään puomin tornin rasvanippoja. Minulla oli rasvaprässi koneen katolla valmiina otettavaksi, jos sattuisin jonkin nipan löytämään. Hain niitä käsikirja apunani. Paikalle pölähti Pate. Hän katseli halliin ja tuumaili ääneen että sinne voisi ajaa myöhemmin kumimattoja pitkin, 909:n etutassuissa oli näet ketjut. Sitten Pate käski ajaa kentällä lenkin, lähestyä hallin edustan bitumipäällystettä toisesta suunnasta ja ajaa etupyörät bitumille. Tein työtä käskettyä. Asetuttuani taas parkkiin ja alettuani etsiskellä tornin rasvanippoja, huomasin rasvaprässin seuranneen kiltisti katon laidalla lenkkeilyni ajan, tuurilla.

Muutaman nipan rasvattuani prässi alkoi temppuilla, ei antanut rasvaa. Siis suunnistin öljyvarastolle. Varastolta vaan ei löytynyt puukkoa, jota arvelin patruunan vaihdossa tarvitsevani. Oijustin kohden jumppapaikkaa, mutta kesken kävelyn, polttoainetankin seutuvilla, muistin että huoltolaatikon avain on koneen avainten nipussa. Ei muuta kun uuden hallin eteen koneelle takaisin. Nappasin avaimet ja jaloittelin kypärättä päin - seikka, joka on jumppapaikalla liikuttaessa "laitonta" - huoltolaatikolle. Purin rasvaprässin ja siinä näytti olevan rasvaa. Kokosin sen takaisin ja hemputtaessani sen vartta se antoi rasvaa. Minua rieloi. Heitin uuden patruunan, josta olin jo kerennyt irrottaa päätytulpan ja heittää roskikseen, ja jota en enää sieltä käsin kopeloimalla löytänyt, niin heitin patruunan laatikkoon ja lunttasin lootan lukkoon. Kähnin oikotietä, istutuspusikon, huoltolaatikkovaraston ja telavaraston läpi koneelle.

Rasvailin nippojen kautta laakerointia. Pate valmisteli täyttä päätä öljynvaihtoa, mainitsi asiasta minulle, jolloin meinasin oitis katkaista työni. "Rasvaa vaan ne muutamat nipat loppuun", hän sanoi. Vasta silloin tajusin että nippoja oli enää vain jokunen jäljellä.

Pate sanoi että yritettäisiin saada öljy valumaan ruokatunnin ajaksi. Hän oli varannut panssarin eteen maahan halon, oli hakenut rautakangen ja avaimen jolla öljyroppu irrotettaisiin. Hän sovitti kangen pohjapanssarin reikään ja nosti, jolloin minä saatoin sormin kiertää auki yhden pohjapanssarin kiinnityspultin, toinen oli näemmä tipahtanut. Pate laski kangen halkoa vasten, panssari niiasi mukana. Hän perusteli halon käyttöä sillä ettei sormien selkämykset aukea. Panssarin sisällä oli öljyä, se alkoi valua reiästä bitumille ja sitä myöten maapinnalle. Pate nouti hopusti matalan muovisen öljyastian. Nostin kangesta ja hän sijoitti astian vuotokohdan alle. Jämäkästi rakennettu astia kesti panssarin painon. Sijoitin suuremman tummansinistä muovia olevan öljyastian sopivasti ja väänsin avaimella pohjaropun auki. Musta öljy solui astiaan. Vein haalarit vanhan hallin kaappiin ja tassuttelin hieman jälkijunassa ruokailuun.