Ruokatunnilla otin kämpästäni pitkän lyijykynän taskuuni. (29.8. klo 18.27 s.a. Valtimo) Jatkoin koneen kimpussa , kiristin öljyropun kiinni. Pate pyörähti maisemassa ja kehotti katsomaan täyttömäärän huoltokirjasta. Kirjaan vilkaisematta noudin öljyvarastosta ensimmäisellä kerralla viiden litran mittakannullisen Monitraa, toisella kerralla hain kaksi kahden litran kannullista ja kaadoin ne täyttöaukosta moottoriin. Pate oli jälleen paikalla kun tuli kyse muuntimen ja vaihteiston öljymäärän tarkastuksesta. Hän sanoi niiden olevan yhteistä öljytilaa ja osoitti koneen alapuolella olevaa mittatikkua. Tarkensin katsettani ja tikku löytyi. Se oli aivan kuiva. Pate epäili panssarin sisällä olleen vaiteistoöljyä. Haavisto neuvoi vaihteistoöljyn täyttöaukon ohjaamon lattiasta. Kiersin täyttötulppaa auki Paten huoltohallista vippaamalla avaimella. "Taisi lähteä väärästä päästä irti", sanoi touhuni nähnyt sähköremonttia tehnyt huoltoasentajaoppilas. "Sitä minäkin jo ihmettelin", tuumin. Täyttötulppa oli irronnut juurimultineen, mukaan oli lähtenyt putkenpätkä tiivisteineen. Katselin hallin seinältä sopivaa työkalua ja hoksasin jämerät putkipihdit. Pyysin Veikon vastavuoroisesti avukseni. Olin aikaisemmin, ennen ruokailua, jelpannut sitä Kymppi-Ponssen pohjapanssariluukun kiinnittämisessä. Toinen piteli putkipihdeillä putkesta ja toinen väänsi avaimella kierrekorkkia auki, yhdistelmä irtosi helposti. Sain sököteltyä putkenpätkän tiivisteineen paikalleen koneen ohjaamon lattiaan. Pate oli tiennyt  vaihteistoon kuuluvan Monitran, se oli ehdotellut jopa tynnyrin siirtämistä koneen viereen ja suoraa pumppaamista. Sanoin matkan olevan lyhyt hakea öljyä huoltohallista, johon hän myöntyi. Kyyssyytin Monitraa kahden litran kannulla neljä kertaa, 7 - 8 litraa, ja lopultakin jätin täyttämisen mittatikun keskimerkkiin asti, en täyttänyt ylärajaan. Jokaisen kaksilitraisen jälkeen ahtauduin 909:n alle ja tarkistin mittatikusta täyttöasteen. Pate huokaili moottoriöljyn ylitäytölleni. Mittatikku oli märkä monta senttiä ylärajan yläpuolelle. Hän sanoi ettei kuitenkaan ruveta vajuttamaan. Vaihteistoöljyn täyttöaukon putkenpätkä kiristyi kiinni vasta kiristäessäni täyttötulppaa kiintoavaimella. Vaihteistoöljyn tulppa tulisi seuraavallakin kerralla aukeamaan väärästä paikasta, jos putkenpätkästä ei pitäisi jo avaamisvaiheessa pihdeillä kiinni.

Pate näytti kuinka pohjapanssari pudotetaan kangella maahan asti myös korvakkopuoleltaan. Vedimme yhteisvoimin, Pate, Veikko ja minä, panssarin koneen alta sen sivustalle. Ilmassa oli  maailmanlopun tuntua; kello kävi nopeasti kohden kahta. Istuin jo koneessa valmiina siirtämään sen pesupaikalle, kun sähkölaitehuoltoa suorittanut oppilas tuli paikalle ja sanoi hänellä homman olevan vielä kesken. Laskeuduin ohjaamosta. Paavo neuvoi akkujen paikat, niiden nestepinnat olisi pitänyt tarkistaa. Sain houkuteltua Veikon hakemaan heidän ryhmänsä pakin, tarvitsimme avaimia. Kun sain avaimet lähelleni, päätin tarkistaa napavaihteiden öljymäärät. Yritin vääntää puolen tumman kiinnolla täyttötulppaa auki, mutta yritykseksi jäi. Tulppa pysyi takomisistani huolimatta kiinni. Silloin sähkömonttööri sai hommansa valmiiksi. Veikko meni palauttamaan pakkia säilytyspaikaansa ja itse nousin koneeseen.

Kourin kuormaimella varovasti panssarin nousuun. Juuri kun olin saamaisillani panssarin kuormatilaan, se tipahti rämähtäen traktorin perärakenteita vasten, toinen pää nojasi maahan. Olin pitänyt panssaria liian hellästi kouran puristuksessa, oli varonut puristamista aivan tietoisesti, sillä pelkäsin panssarin vääntymistä. Pate katsoi tyynesti mitä tapahtui ja siirtyi koneen takapuolelle tarkastamaan vaurioita, tuli sieltä pian pois. Avasin oven ja huikkasin, "katkesko korvakoita". "Ei , mutta väänty." "Ota vähän eteenpäin", hän sanoi koneen raklatuksen yli. Siirsin myllyä, jolloin panssari romahti lopullisesti maahan. Aloin tärkötellä kouraa ulottimen avulla panssaria kohti, mutta Pate roppasi kouransa panssarin päähän ja veti sen yksinään koneen vierelle. vetelin ylettimen sisään ja kouraisin Paten usuttamana oikein kunnolla panssariin kiinni. Painoin hallintasauvan kouran puristusnappia vielä nostovaiheessakin. Toinen nosto onnistui. Vähän kulmikasta venettä muistuttava panssari kyydissäni ajoin eteenpäin, pois bitumilta. Vieritseni käveli väliaikainen rehtori Jukka Hautamäki, olin kuitenkin bitumilla Paten luvalla. "Kunhan et revittele", hän oli sanonut. Lerettelin vanhan hallin eteen pesupaikalle. Vieressä mies rälläköi hitsauksen alla olevan kaivurin kauhan kimpussa, kipinät suihkusivat.