Virittelimme Paten kanssa yhteisvoimin painepesurin toimintakuntoon. Aloin lasketella käskyn mukaisesti moottoria, momentinmuunninta, vaihteistoa ja niin edelleen alapuolelta puhtaaksi. Koukerokohdista vesi pärskähteli takaisin. Siirsin painepesuriyksikköä lähemmäksi konetta, jolloin yletyin pesemään mahanalustan etupyörien takapuoleltakin. Sillä aikaa Pate kiipesi koppiin ja hämmensi panssarin betonoidulle maapinnalle. Pestessäni koneen vasemman puolen eturenkaan takaa mahanalusta, täysin työhöni keskittyneenä, kuulin vierestäni voimakasta pauketta. Pate oli jostain taikonut lekan ja huimi sillä korvakkoa suoraan, huomasin vilkaistessani. Hän kehotti minua laskettelemaan saman tien panssarin sisuksenkin puhtaaksi. Öljytöhnäistä panssaria pestessäni oikein näin mikä voima on paineisella vedellä: teräshäkkyrä kirkastui väriinsä vesisuihkun levyisinä kaistoina. Panssarin kulmauksiin sattuessaan vesisuihku kimpoili toisinaan päälleni. Se opetti minua varomaan tiettyjä suihkutussuuntia. Oli kiire, maailmanloppu läheni. Huomasin itse saman mistä Pate minua huomautti; pesin metsätraktorin vasemman etupyörän kupeen, sillä panssarista irronnut lika oli kiitänyt pyörään. Pate käski pestä pesupaikan kun olisi siirtänyt traktorin pois ja hän kehotti kokoamaan pesurin letkut ja viemään ne laituoksen halliin. Tuntui olevan mahdoton kiire, Silja tulisi aivan kohta minua hakemaan. Pate nousi koneeseen. Pyysin häntä antamaan hytistä kypäräni. Hetken kuluttua hän ojensi minulle koneen papereita sisältävän taskun, laskin sen hallin seinään nojaavan telineen päälle. Pate kohautti kopissa olevaa rasvaprässiä, aikoi antaa sen minulle, perui sitten aikeensa ja sanoi vievänsä sen mennessään huoltolaatikkoon. Pate huristeli koneella tiehensä, jolloin aloin kiire takamuksissa kierrätellä eri suunnista pesupaikan saastoja kaivoa kohden, painepesuri puhui. Veikko pyöriskeli lähistöllä. Pesualueen puhdistettuani  kiersin Veikon kanssa pesurin letkut ja johdon paikoilleen telineisiinsä ja nykäisin pesurin halliin, seinustalle. Pesin osienpesualtaassa käteni, kun olin ensin Veikon opastamana purskuttanut paineilmalla pesunesteen koholle.

Riensin kirjaamiskololle paperikansio mukanani. Kololla laitoin vielä joitakin merkintöjä huoltolistaan, jota  olin täytellyt eri käänteissä pitkin päivää. Sanoin Ponssen "korjaamisen" neuvoneelle opettajalle huollon jääneen pahasti kesken. Hän oli sitä mieltä että minun pitäisi maanantaina jatkaa. Olin lievähkösti vastaan, puhuin jälkeenjäämisestä muissa opinnoissa. Hän katsoi huoltolistan, arvioi, sanoi loppuhuollossa menevän enintään tunnin. Tuumasin, että hänellä voisi mennä, mutta minulla saattaisi mennä montakin, kun paikkoja pitäisi vielä etsiä. Opettaja vänkäsi edelleen ja mainitsi että katsellaan touhut yhdessä. Asia jäi avoimeksi. Lähdimme koko ajoporukka yhdessä viemään haalareita kaappiin.

Kirjaamiskolon edessä olin riisunut rivakoin liikkein haalareitani. Vasen käteni oli osunut vasemmasta rintataskusta törröttävään lyijykynään, jonka lyijystä kämmeneeni oli viiltynyt parisenttinen haava. Haavasta oli tihkunut verta ja olin sanonut Patelle, muut opettajat ja oppilaat olivat olleet joukossamme, leikilläni joutuneeni tapaturmaan. Pate oli heti tarttunut syöttiin ja kysäissyt "millaiseen". "Eipä tosissaan mihinkään", olin vastannut.

Haalarikaapilla minulle ätkähti päähän, että kypärä jäi johonkin. Sanoin muille lähteväni sitä etsimään. Vastaani tuli Pate, jolloin mainitsin kypärähuolestani. Pate sanoi kirjaamiskopin olevan vielä auki. Hän lienee tarkoittanut että koneiden avaimet olisivat vielä saatavissa. Mentyäni kentälle kopin ovi todella näytti olevan vielä avoin ja yhtä konetta edelleen pöristeltiin. Vaelsin pihalla orpona yrittäen keksiä paikan mihinkä Pate olisi koneen sutkaissut. Lampsin vaistomaisesti kohden paikkaa, johonka Pate oli jo kerran kehottanut viemään panssarin. Panssari oli siinä paikassa, ja jotenkin sattumalta hoksasin panssarilta lähtevän koneen jäljet jumppapaikalle päin. Seurasin jälkiä, ne sekosivat, muuttuivat toisen koneen jättämiksi. Siinä vaiheessa kirjaamiskolon ovet näyttivät olevan kiinni ja viimeiseltäkin koneelta oli hävinnyt käskijä. Vilkaisin nelospaikalle. Siellä oli mielestäni vaaleampaa vihreää päällään kantava kone, erivärinen kuin se jota etsin.