21.10. s.a. klo n. 16.45.

Tein tuossa psykologisen kokeen. Ajoin partani. Tämä teko on ollut yleensä sen merkki, että lähden kaupungille. Ja alakerrassa se oli noteerattu, koskapa heti laittautui ilmeisesti sitä nuorta poikajoukkoa tasanteelle. Ne saavat mennä tyhjin toimin pois, minulla ei ole pienintäkään aikomusta lähteä tänään vapaaehtoisesti mihinkään. Noteerauksella tarkoitan sitä, että alakerran naispuoli on korvat höröllään kuunnellut tapani tutuiksi ja luuli nyt kulkevan kuten ennenkin.

Päiväys sama kuin edellä (21.10. s.a.).

Aion vielä jatkaa niiden hujautusta. Meinaan pakata laukkuni lähtövalmiiksi. Olen varma pakkaamisen äänten herättävän väkeä taas liikuntoon. Nyt siellä kuulutaan jo mentävän "voi vittu"- kommenttien kera jonnekin, pojat ovat lyhytjänteisiä.

Tein laukkukokeen (klo sen jälkeen, nyt 17.50). Käytävässä tunnuttiin olevan jo melko varmanpuoleisia, että ei kestänyt ja nyt lähtee. Kun rauhoituin kirjeen (päivärahahakemus) ja vuokrapankkisiirron kirjoittamisen jälkeen taas lukemaan, käytävästä alkoi kuulua taas vaimeata "voi vittu"- manailua, vaikka siellä tuntuu olevan nainenkin. Ulkona saattavat poikapolot odotella, ainakin hävisivät käytävästä. Kolistelin myös jääkaappia  kuten minulla on ollut tapana tehdä lähtiessäni pidemmälle reissulle.

Tämä lienee rankinta psykologista peliä missä olen koskaan ollut mukana. En ole kutsunut taloon ensimmäistäkään vahtia, kukaan ei ole ilmoittautunut minulle. Koko pelinsä he ovet perustaneet itse, minulta kysymättä. Voin "tyhmyyttäni" järjestää mitä tahansa niitä jysäyttääkseni ja niiden pinnan venyttämiseksi, koska ne itse yrittävät venyttää minun pinnaani. Minun ei tarvitse pelata siten kuin he olettavat minun pelaavan. Tämä on peliä, jossa osapuolet keksivät sääntönsä itse. Tietenkin tolkuttomuuksiin menoa ainakin minä vältän.

S.a. 21.10. kello 18.06. Ulkoa kuului pellin jyskettä, kuin potkimista, saapa nähdä ruhjoutuiko siellä auto.

Sama päivä, kello 19.52. Kattovahti antaa raporttiaan. Kohta se lähtee pois ja sen jälkeen meinaan syödä. Vähän muuttelen rytmejä, tavallaan olen syönyt noin kello 18 päättyvässä ilmastoinnin hurinassa. Käytävävahti taisi käydä sanomassa kattovahdille että sen puhe kuuluu, tai sitten ei. Meinaan tehdä vielä pientä koetta hammasharjavehkeillä ja laukulla, ikäänkuin valmistautuisin lähtöön. Ajattelin pukea jopa farkut, takin ja kengät, istuisin vähän aikaa ja sitten riisuisin ne pois.