"Juttu alkoi perjantaina, jolloin alakerran nainen rupesi niin sanotusti "toimittamaan" minua matkoihini. Se on seurannut, jotta olen toisinaan poissa ja että minulla on mahdollisuus olla poissa. Nainen tupakoi sisällä, jolloin savu kantautui huoneeseeni, se oli vanha vihje, monesti ennenkin käytetty. Hyvissä ajoin annoin näkyä ja kuulua, että meinaan jäädä viikonlopuksi taloon. Kävin kaupassa ja latjasin kuuluvasti ruokaostokseni jääkaappiin." Koska minua tarkkailtiin aina asunnossa ollessani, olin kehitellyt jäynän; keskitin talossa olemiseni systemaattisesti viikonloppuihin, jolloin alakertaan tuli mies ja ymmärrettävästi niillä oli tarve päästä kutemaan. Perjantai-iltaisin lueskelin tai kirjoittelin sängyssä pitkään, myöhään yöhön. Kuulin kuinka alakerrassa aika ajoin käytiin parvekkeella, sihdattiin luultavasti keittokomeroni ikkunaa, näkyisikö sen kautta huoneistostani vielä valoa (parvekkeeni esti näkemästä olohuoneen ikkunaan, ja sitä paitsi sen sälekaihdin oli aina öisin kiinni). Joskus kujeillessani sammutin valon, mutta jonkin ajan kuluttua pidin pientä ääntä ja sytytin valon uudestaan. Alakerrassa parvekkeella kävijä tuhahteli turhautuneesti käytyään tarkistamassa valotilanteen. Joskus piruuttani pidin jopa läpi yön keittokomerossa valoa. Vaihdoin keittokomeron valaisimeen heikkotehoisen lampun ettei kulunut paljon sähköä. Nukahdukseni sitten toi helpotuksen sekä ala- että yläkerran väen elämään. Kuorsatessani puolin ja toisin rentouduttiin.

Perjantai-iltaisin kun alakerta tuntui huutavan puoleltani hienovaraisuutta, saatoin päinvastoin provosoitua toisenlaiseen käytökseen. Joskus kemmertelin lattialla pitkällään ja pari kertaa pierasta rasautin lattiaan. Join mikrossa keittämääni vettä lattialla siten, että paksurakenteisen keraamisen kupin lattialle laittamiseni kuului. Ärsyyntyneenä tein tällaista pientä viuruutta.

Jo kuukausia olin huomannut alakerran naiseläjän olevan kiinnostunut kaikkien talon asukkaiden asioista. Hän ylläpiti kerrostalon väen keskuudessa laajaa sosiaalista kenttää ja siten tukeutui joukkohysteriaan, niihin tyhmiin, jotka ei osaa analysoida. Hän tiesi minusta kaikkea, hyvinkin intiimiä. Tietonsa hän keräsi olemalla päivisin hiirenhiljaa ja kuuntelemalla silloin ympäristöään. Kokeilemallani hiljaisuudella astuin hänen alueelleen ja tuli vastaisku: käytyvässä ruvettiin lähinnä miespuolisten asukkaiden toimesta pitämään vartiota. Vartioinnin tehtävänä oli tulla iholleni. Jos tuollainen vartio olisi pantu jatkuvasti seuraamaan alakertalaisen elämää, se olisi saanut hämmästyä hiljaisuutta.

"Jos näissä päällekkäin olevissa asunnoissa olisivat kuukausien ajan olleet kattavat videovälineet ja äänitarpeisto, ja niiden näyttämät esitettäisiin vierekkäin yhteen taimattuna, paljastuisi kummallisia asioita.

Jos lienee olemassa laki, että minun pitää tuottaa tietyn desibelitason melu tuon naisen tarpeisiin, niin kai voinen vaatia että talon jokaisessa asunnossa tuotetaan saman tasoinen häly.