18.10. s.a. klo kahdeksan seudussa kurkkasin käytävään, jossa ei ollut ketään, vain tunkkaisuutta tupakoinnin jäljiltä. Suljettuani oven alapuolellani sanottiin naisen äänellä: "Kävi (katsomassa)." Eli minua odotellaan.

Alakerran naisen mies ilmeisesti kävi yöllä joskus ennen kuutta jossain ja palasi kuuden seudussa oveni taakse. Lieneekö ilmoittanut johonkin ettei tänään saavu, kun poikkeuksellisesti on kotona. Siispä pidän tänään siivouspäivän, enkä lähde minnekään. Tiukkapäässä saatan olla jopa huomisenkin sisällä.

19.10. s.a. n. klo 22.25.

Peli on mennyt mielenkiintoiseksi. Tänään ovat sitten vaihteeksi tulleet viranomaiset kuviin mukaan.

Päivällä oli joku miesviranomainen käytävävahtina ehkä taloyhtiön puheenjohtajan kanssa. Illalla käytävävahtina toimiva viranomainen vaihtui naiseksi,olikin topakka täti käydessään juttelemassa eräässä "kostohenkisessä" asunnossa ja alapuolen asunnossa.

Käytävävahdin päivällä tultua, yhtä aikaa sen kanssa tuli vahti myös katolle, vinttitilaan. Jotain se on rapistellut pitkin aikaa ilmanvaihtokanavissa, tai nimenomaan keittokomeron-. En tiedä lieneekö kanavassa kuuntelulaite, silloinhan pitäisi olla olemassa myös kuuntelulupa. Ilmeisesti tuo parasta aikaakin kanavan kanssa rapsaja saattaa olla vaihtunutkin illan mittaan. Kuului jostain,ilmeisesti vintistä, kun puhuttiin - lieneekö ollut radiopuhelin - muun muassa raportin teosta.

Mutta kukaan ei ole käynyt soittamassa ovikelloa, eli kotirauhassa löytyy, siltä osin. Lieneekö niillä tällaisessa tapauksessa oikeuttakaan tulla sisään? Tietääkseni hiljaisuus ei ole rikos. Yhä vaan ollaan sitä mieltä ympäristössä, että minun kuuluisi tuottaa ääntä. Kukaan ei ole vielä tähän asti sanonut sitä minulle, en tiedä voiko sellaista yleensä sanoakaan.

Tämä joka suunnasta iholle tulo, kuuntelu, on pehmitystä. Mutta minä vaan meinaan käydä kuuntelijoista huolimatta kusella ja paskalla, syödä ja lukea vähin äänin, vaikka kuinka koville ottaisi. Katsotaan löytävätkö viranomaiset pykälän - ja varmasti ne sellaisen löytävät - jonka nojalla minua on oikeus tyyrätä.

Tuo ilmanvaihtokanavassa rapistelija on turhautunut ja mahtaa kuvitella että minä vihapäissäni yrittäisin särkeä sen leikit. Mutta poika ottaa unilääkettä lisää ja antaa kalistelijan kalistella.

Käytävässäkin on ainakin pari kolme henkilöä. Ei mitään hämminkiä, päiviä vaan pitkälleen toisensa perään. Koko talo on korvat höröllään vuokseni. Kukaan ei ymmärrä vähimmässäkään määrin kiinnittää huomiota alapuolellani vallitsevaan hiljaisuuteen. Tosin nyt kun miespuolikin on jäänyt, ehkä tapaukseni vuoksi, kotitöille, sielläkin on jokunen lause vaihdettu.

Nyt pitää vain varoa oikeasti häiritsemästä, sillä se olisi niille mieleen.

Pojanmusat juttelevat talossa kovaäänisesti, niille on kertynyt hampaankoloon, vaikka en tiedä mistä, sillä asia ei heille kuulu, mutta solidaarinen kaverihenki saattaa teetättää vaikka mitä.

Eilen illalla, vai lieneekö ollut jo yötä, pojat humalassa uhosivat hississä ja huoneistossaan jossain kolmannen neljännen kerroksen seutuvilla.