Opiston ilmoitustaululla annettiin julki, että Gideonin veljekset tulisivat jakamaan oppilaille Uusia testamentteja. Huomatessani ilmoituksen, jakopäivä oli huomenissa. Ilmoitus aiheutti aivoissani kuumaa liikehdintää. Olin kuullut nurmekselaiselta sosiaalityöntekijältä rehtorimme olleen aikaisemmin Lieksassa uskonnollisen opiston rehtorina. Laskin ykkösiä yhteen ja päädyin rehtorin huoneeseen.

Sanoin Veli-Matti Pilbackalle että huominen Gideonin veljesten uskonnon jako on peruutettava. Rehtori sanoi sen olevan sovitun jutun joka tultaisiin viemään läpi. Tinkasin, että eikö tämä opisto olekaan puolueeton niin poliittisesti kuin uskonnollisesti. Rehtori sanoi opiston olevan puolueeton. Sanoin ettei siltä vaikuta, kun täällä pakkosyötetään uskontoa. Rehtori sanoi ettei kenenkään ole pakko ottaa kirjasta vastaan. Kysyin, saisinko minä masinoida opistoon vastaavanlaisen ateistisen materiaalin levityksen. Rehtori tuumasi ettei sallisi sellaista. Sanoin, että tämähän on kuin Oriveden kristillinen opisto. Rehtori luonnehti opistoa vielä kerran puolueettomaksi ja jatkoi, että saanhan minäkin kirjoittaa opistossa rajoituksetta mitä haluan. Hänen sanansa eivät tyydyttäneet minua.

Pilbacka ei suostunut perääntymään. Palasin hänen huoneestaan käytäville lämpimissäni.

Seuraavana päivänä iltapäiväkahvin aikaan oli ruokalassa Uusien testamenttien jakajia. Onnistuin saamaan kahvit niin ettei tarvinnut olla Gideonin vellosten kanssa missään tekemisissä. Menin kantamuksineni pöytään. Joku oli kuitenkin ollut tarkkasilmäinen, sillä ruvettuani pullan puputukseen ja kahvin ryypiskelyyn viereeni tallusteli isokokoinen miehenkarju. Hän sanoi minulle: - Te ette vielä saanut Uutta... Keskeytin pukumiehen älähtämällä: - Minä en lue paskaa! Mies perääntyi. Simo istui pöytäni vastapuolella, naurahti ja virkkoi: - Se tuli kuin märkä rätti. Vähän aikaa itseäni tasoiteltuani hymähdin Simolle: - Olisi oikeastaan pitänyt sanoa äijälle, että minä en lue paskaa, mutta kirjoitan sitä. Simo tuumasi: - Sehän olis osunu kohdalleen.