Alussa hammaslääkäri vastusteli, mutta rahalla oli taivaallinen voima. Kävin taas vierellä sen mennessä vedätyttämään hampaitaan. Tätä leikkiä oli jatkunut pitempään. Näin ikkunasta että hampaat olivat muuten hyviä, mutta poistetuista jokainen oli paikattu.

Talon piipusta ei ollut enää aikoihin noussut savua ja tuvasta ei iltaisin näkynyt valoa. Sitten päivänä muutamana se sulkeutui saunaansa. Tuikahdin ikkunalaudalle katsomaan, turhaan, sillä sisälle ei voinut nähdä. Kohta kuului köhimistä, ja lopulta se ryntäsi punoittavine silmineen ulos. Useita kertoja saunassa pistäydyttyään, se jäi sinne pitemmäksi ajaksi. Sisältä kuului suhinaa ja lotinaa.

Sen mentyä taloon, lennähdin ikkunalaudalle. Se pysäytti seinäkellon ja raplasi jotain sähkötaulussa. Muutamia tavaroita kerättyään se astui ovesta pihalle.

Pyrähtelin oksalta oksalle sen mukana, metsään. Kuusikossa se asetti maahan aapisen, seinähirren sälön, pyhän mustan kirjan, kenttäpostikortin, pykäläkirjan, lehden, tiliotteen, valtakirjan ja setelin. Sitten se siirtyi joitakin askeleita ja istuutui hankeen katselemaan niitä tavaroita.

Lehahdin paikalle useita kertoja. Alaston ihminen tuli syödyksi luita myöten. Paperitavaroiden päälle ilmestyi suolten sisältöjä. Pyhän kirjan läpikuultavaa paperia käyttivät hiiret pesänrakennukseensa. Ajan oloon kaikki haalistui, mureni ja lahosi.

 

Miete: Nollasta purskahtaa aikajana, uskovat.