Proosamoduli veteli viimeisiään. Erään kirjallisuushistorian luennon päätyttyä menin Pirjon luokse. Kysäisin häneltä olisiko minun mahdollista jatkaa lyriikkamodulilla ja osallistua vielä kritiikkimodulillekin ja suorittaa kaiken huipuksi appro. Tiesin suunnitelmani lennokkaiksi ja epäilin itsekin suoriutumistani moisesta urakasta. Pirjo ei ollut suoralta kädeltä sen paremmin myöten kuin vastaankaan.

Seuraavana päivänä Pirjo tapasi minut käytävällä. Hän ojensi paperin, joka oli rehtorin allekirjoituksella varustettu "kutsu" osallistua tammikuussa alkavalle lyriikkamodulille.

Kutsun saatuani ajattelin ettei tarvitsisi erota tutusta joukosta. Päätin ruveta ensi vuonna runoilemaan, vaikka en ollut ennen harrastanut lajia. En ollut koskaan ollut kiinnostunut lukemaan lyriikkaa.