Iltapäivällä Veka sivisti meitä voimansiirtoluokassa tehon siirron ihmeellisyyksillä. Hän heijasteli kilmuja taululle, puhui, esitteli havaintovälineeksi aukaistulla sähkö- ja paineilmatoimisella vaihteistolla sen toimintaa, käytti muitakin havaintovälineitä. Menimme ulos yhden kentällä seisovan 909 turbon vierelle ja näimme kuinka hydrauliikkakoulutuksessa olleelta toiselta puoliluokalta oli jäänyt letkuremontti kesken. Suit sait kävimme seuraamassa letkuntekohuoneessa varsinaisesti opetuksen päivän teemaan kuulumattoman letkuliitoksen teon, joka sillä kertaa tapahtui letkukoneen leukojen välissä puristamalla. Veka näppäsi kuormaimen puomin ja kouran välisen letkun kuormaimeen kiinni ja nosti kuormaimen koneen taakse. Sen perään syvennyimme turbon tehonsiirtoon koneen rakenteita silmäillen.

Illalla tutkailin huoneessani Lokomo 909 turbon käyttöohjekirjaa seuraavan päivän varalle. Huonekaveri, Veikko, hölkyili milloin missäkin päin koulun aluetta ja ehkä Valtimon kylälläkin ja aina huoneeseen tullessaan se tapansa mukaan kysyi mitä tutkiskelen ja sanoi, "minunkin pitää...", mutta lähti melkein samoin tein jatkamaan vaellustaan. Veikko on kertonut minulle, että ensimmäinen vuosi puutarhakoulussa oli ihan mukava, mutta sitten piti ruveta lukemaan. Se on käynyt kolmivuotisen sen alan koulun ja joutunut pänttäämään muun muassa kasvien latinalaiset nimet.

Tiistaina, 23. elokuuta, meidän puoliluokkamme aloitti neljän oppitunnin pituisella selviytymiskoulutuksella. Opetuksessa käsiteltiin sähkölaitteita. Aluksi saimme oppia sähköluokassa. Veka heitteli nähtäväksemme kilmuja, joissa jorotti "yksinkertaisenpuoleisia" sähkökytkentöjä, selitettynä kaikki näytti suht selvältä. Se selvitti, kuinka startti saadaan tiukkapäässä toimimaan yhdistämällä vaikka meisselillä solenoidin navat. Se opetti meille sarjaan- ja rinnankytkennän akkuhommissa. Veka käytti myös havaintovälineenä luokassa telineessä ollutta akkupari-, starttimoottori-, päävirtakytkin- ja virtakytkinyhdistelmää.

Siirryimme ulkosalle. Innokkaimmat poistivat Valmet 870 CK:sta konepeiton suojaritilät ja nostivat haalistuneen punaisen koneraaskun akkukotelot pystyasentoon - muuten juuri samanlaista CK:ta saimme kukin kokeilla hetkisen Tammelan metsätyönjohtajakoulun savotassa, tosin se oli keltainen väriltään ja Kurun normaalimetsäopistosta lainassa. Veka näytti akkunesteen ominaispainomittarin käytön, akku ei ollut parhaimmassa kunnossa. Katsoimme saman myös optisella laitteella, jokainen näki omin silmin ominaispainon osoittavan lukua 1.23, tunnilta oli jäänyt mieleen että täyden akun nestepainon pitäisi olla luvussa 1.280. Innokkaimmat näpräsivät akut kengistään ja kiinnittimistään irti ja nostimme ne Vekan vanhalta hallilta hakemaan kärryyn, Veka työnteli kärryt pesupaikalle. Työteliäimmät valelivat akkuja vedellä ja hankasivat harjalla, Veka toi pesuhallin nurkasta moottorinpesuainetta ja kaatoi sitä sitkeälikaisimpiin kohtiin, vähin erin akut puhdistuivat. Sitten niistä katsottiin nestepinnat, kaikissa kennostoissa oli riittävästi nestettä.