Tarkkasin niitä. En tuntenut sympatiaa niitä kohtaan. Oli hämärä yö. Tarkkasin noita lomansa viettäjiä tästä, makuuhuoneemme ikkunasta. Ne olivat leiriytyneet meidän pihallemme. Pihatiessämme, tuolla puolen, oli levike, johon ne olivat peruuttaneet vempeleensä tiehemme nähden poikittain. Vasemmalla puolella seisoi vaalea myymäläautosta matkailuautoksi muutettu kulkuneuvo, jonka nokassa oli pientä vanhanaikaista pyöreyttä. Sen suomalainen kuljettaja hääri autonsa katolla, varastoiden sinne jotain naapuriensa tarvikkeita, joita ne olivat pyytäneet ottamaan säilytykseen. Oikealla oli parkissa pelkkä rotelli-matkailijoiden asuntoperäkärry. Se oli rekan punamusta täysperävaunu, jonka kyljessä häämöttivät päällekkäisten pikkuikkunoiden rivistöt. Rotellin seutuvilla pyörähteli saksalaisturisteja. Mutta lopulta perävaunun vetoaisan päälle, oven eteen, keltahämyiseen oven yläpuolen valoon, jäi istumaan yksi suurikokoinen mies, joka appoi lautaselta liemiruokaa. Asuntoautonkin hämäryydessä loisti muutama kellertävä tuikku.

Ruokailijaa katsellessani näin pihatietä lähestyvän taloa peruskouluunmenoikäisen tai vähän nuoremman pojan. Sen nykyaikaisessa lippiksessä olevat vaaleat kohdat erottuivat hämäryydessä hyvin. Pojan talsittua ulkona aivan makuuhuoneen ikkunan lähettyville vedin rullaverhon alas, halusin estää sitä näkemästä sisälle. Seisoin ikkunan vieressä vasemmassa laidassa, paikassa ei ollut tätä kirjoituspöytää, työpöytää ja tietokonetta. Yhtäkkiä joku hypätä ruimaisi minun paikalleni ex-vaimon viereen parisänkyyn. Olin niin jännittynyt pojan tekemisten suhteen, että säpsähdin yllättävästä hypystä lähtenyttä ääntä. Vilkaisin nopeasti hyppääjää, se oli nuorempi tyttäreni. Yritin estää poikaa näkemästä sisälle, mutta sen tahto oli niin kova, että se ikään kuin työntyi ikkunan lävitse, pujotti päänsä kaihtimen alitse ja nosti sen pystyyn kuin jokin lampunhenki, ja katsoi ex-vaimoani, joka makasi sängyssä. Röyhkeän tekonsa tehtyään pojan pää palautui ulkopuolelle. Nostin rullakaihtimen ja ex-vaimoni ja minä jututimme poikaa lasin läpi. Se ei vastannut kysymykseen, että kenenkä poika hän oli. Kun kysyimme, mistä hän tuli, niin se sanoi vaan kävelleensä kotoaan. Kysyin mistä ja poika vastasi reippaasti: "Virtatieltä!" Aivoihini muodostui kuva tuosta tiestä, se oli uutta asuntoaluetta suurin piirtein Hernelahden seutuvilla, tästä Hernelahteen mentäessä pikitiestä vasemmalle erkanevan tien varrella, mäen päällä muutamia uudenkarheita omakotitaloja.

Ex-vaimoani poika säälitti, ja kun se oli tässä talossa sekä isäntä että emäntä, niin se laski pojan ovesta sisälle. Olin hengessä sen sisälle päästämistä vastaan. Pojan päästyä sisälle se hävisi näkyvistäni. Kinasimme ex-vaimon kanssa, sillä hän halusi antaa pojan olla jonkin aikaa talossa, minä taas halusin välittömästi nakata sen pihalle. Menin nuoremman tyttäreni huoneeseen, takkahuoneeseen, jonka lattialla oli eräänlainen siskonpeti. Poika makasi lattialle asetetun patjan päälle levitetyllä lakanalla. Poika oli kutistunut yhdestä kahteen vuoden ikäiseksi alastomaksi lapseksi. Tartuin käsiinsä tarkoituksenani vetää se pois pediltä. Ajattelin että niin pienen lapsen pois vieminen olisi helppo homma. Poika kuitenkin varasi jalkansa kehooni ja veti käsillään vastaan. Ihmettelin, kuinka saattoi olla niin todella raskasta taivuttaa pienokainen lähtemään ulos.

Olimme äheltäneet pojan kanssa jo eteiseen. Poika oli kutistunut ehkä 15 sentin mittaiseksi nukkemaiseksi olioksi. Äkkiarvaamatta se lopetti vastaan hangoittelunsa. Pidin "nukkea" selällään, näytti ettei se hengittänyt. Ajattelin sen pyörtyneen. Silmät kiinni se alkoi hengittää. Käänsin sen vartaloa oikeassa kädessäni kyljelleen ja panin sen hengittämään vasemman käteni kourakuppiin. Sitten poika nosti äläkän siitä ettei halunnut lähteä talosta. Ex-vaimoni henkinen ote taivutti minut luopumaan pelkästä pojan ulosheittämisestä. "Hyvä on, hyvä on, minä vien sen kotiinsa", sanoin. Sitten pojan takapäästä tursusi nuppineulan pään kokoinen ulostus, jolloin asetin sen mitättömän pienelle siniselle potalle. Pyysin ex-vaimoani pitelemään ulostavaa poikaa, mutta hän sanoi: "Pitele pitele vaan." Poika lirautti myös lyhyen maidonvalkean pissin.

Olin käynyt viemässä pojan kotiinsa. Katselin makuuhuoneen ikkunasta leiriytyjiä. Iso saksalaisäijä oli antanut komentonsa käydä, se vaati kamppeitaan itselleen. Väsähtäneen ja lievästi alistuneen oloinen suomalainen astui yöllä autonsa ovesta kirkkaseen halogeenivaloon ja kapusi tikkaita asuntoautonsa katolle. Hän tarttui ensimmäiseen tavaraan, jonka luovuttaisi jälleen saksalaisten haltuun.

Miete: Maista satua, maista.