"21.8. klo 17.06 s.a. Nurmes.

Ensimmäinen viikko Valtimoa on takana.

Menneen viikon maanantaina vein Siljan kuudeksi töihin. Sen jälkeen yritin nukkua. Noin puolikymmenen seudussa istuin jo konekoulun aulassa. Jännitti melkoisesti. Muutamia minuutteja vaille kymmenen porukkaa kiehui sekä ulkona että sisällä. Tupakkapaikalta ovisyvennyksestä asteli rivakasti tuttu mies, tuli ovista sisään ja kiertyi kohti opettajien huoneita, kohdallani sanoin menijälle: "Mitä Mika?" Niemisen Mika pysähtyi, katsoi minua yrittäen palauttaa mieleensä ja tokaisi: "En tunne." Olin vaivautunut siitä että joutuisin joukon edessä paljastamaan menneisyyttäni, kaduin hölöttämistäni. Yritin varovaisesti: "Oltiin joskus samoilla savotoilla." Ei vaikutusta. "Sinä olit Pohtilan veljesten palveluksessa... ja minä yritin niitä työmaita johdella", oli lopulta mumisten paljastettava. Mikan ilme kirkastui: "No nyt muistan." Sitä saattoi ehkä hämätä kasvattamani viiksetkin. Se kysyi, olenko tulossa kouluun. Kun vastasin myöntävästi, Mika kysyi linjan. Vastasin tulevani opettelemaan metsäkoneen kuljettajaksi. Kysyin Mikalta, oliko hän koululla opettajana. Sanoi olleensa jo kolme vuotta. Sitten hän sanoi että hänen täytyy mennä. Hetkisen kuluttua kuulin jostakin opettajan huoneesta Mikan reippaan toteamuksensa Rauno Einolasta, luultavasti hän oli etsinyt jostain listasta nimeni ja totesi sen kuin muistaen.

Kymmenen seudussa eräs opettajainhuoneesta tulleista opettajista kehotti kaikkia yksivuotisen metsäkoneenkuljettajalinjan oppilaiksi tulevia seuraamaan mukanaan ulos. Ulkona hän niin ikään kuulutti kovemmin ja pyysi seuraamaan luokseen nurmikolle. Meitä kerääntyi toiskymmentä miestä paristakymmenestä ikävuodesta aina viisissäkymmenissä olevaan. Pidettiin nimenhuuto, muutama puuttui. Sitten mentiin asuntolaan, jossa alkoi huoneiden valinta, siinä mielessä valinta, että jotka halusivat asua huoneparina, saivat siihen mahdollisuuden, muuten huoneita täytettiin aakkosjärjestyksessä. Olin aakkosissa alkupäässä, vierastin hiukan minulle tarjoutumassa ollutta kämppää, johon oli jo aikaisemmin majoittunut joku, luulin joutuvani asumaan jonkin toisen linjan oppilaan kanssa. Menin kuitenkin C 1 - rakennuksen ykkössolun ykköskämppään, koska se lankesi minulle. Epäilin majoituspaikkaani huonoksi sikälikin, että vastapäätä sen ovea oli tuulikaapin ovi, joka saattaisi talven mittaan vielä kolkata häiriöksi asti. Menin karuun kämppään ja kohta sinne tuli laihahko, silmälasipäinen ja tummahipiäinen mies, joka esitteli itsensä Veikko Leskeläksi. Noudin autosta laukkuni huoneeseen. Täytimme Veikon kanssa - toimin kirjurina - asunnon varusteisiin ja kuntoon liittyvän lomakkeen. Keksimme siihen vain yhden isomman huomautettavan; kirjoituspöytään oli porattu porakoneella. Lomakkeella kuittasimme molemmat saaneemme asunnon avaimen.

Ennen ruokailua joukkoamme kierrätettiin kahden opettajan voimin - Haaviston ja Suvilehdon - eri puolilla koulukartanon rakennuksissa. Pyörähtelimme punatiilivuorisessa päärakennuksessa ruokalassa, meille mainittiin mitä opetusta minkäkin luokan oven takana annettaisiin, kävimme rehtorin ja opettajien huoneiden ovilla kuikuilemassa, katsastimme ovilävestä konttoritöitä tekevät naiset.

Tiilivuorisessa "vanhassa hallissa" kurkistelimme ovilta luokkiin; autokoululuokassa tolkuttiin oppilaille jotain, motoluokassa näkyi kaikenkarvaista havaintovälinettä, moottorisahaluokassa oli yhden sivuseinän hyllyt täynnä museosahoja, mutta luokan sivussa olevassa varastohuoneessa hyllyköissä näkyi nykyaikaisia sahoja. Vanhassa hallissa kierrettiin läpi tilat, joissa tultaisiin säilyttämään työvaatteita ja pesemään kengät. Vanhan hallin varsinainen remonttihalli ohitettiin ylimalkaisesti silmäten, siellä oli yksi talon Talbot Solara ja Transit, ehkä odottamassa huoltoa. Vanhaan halliin kuuluvat pesuhalli, akkuhuone, öljyhuone, hitsaustila, tarvikevarasto ja kirjaamiskoppi sivuutettiin pikaisesti vilkaisten.