Istuin edelleen selin orkesteriin ja kytkyttelyplänttiin. Yhtäkkiä selkäni takaa painoi päänsä viereeni Hilkka. Hän alkoi suksutella minua tanssimaan. Löin hanttiin, sanoin etten tanssi. Mutta hän sai puhuttua minusta työvoiton.

Hilkka oli jonkinlainen ystäväni. Joskus hän oli pyytänyt tekstejäni luettavakseen. Olin antanut hänelle tarinan, lapsuudestani, nuoruudestani ja niihin äitini vaikutuksesta synkästi kirjoitetun pätkän, joka päättyi päähenkilön hirttäytymiseen 39-vuotiaana pohjois-karjalaisessa metsässä. Hilkka taas oli antanut luettavakseni antologian, johon hän oli saanut runojaan, jonkin lahtelaisen kilpailun satoa.

Hilkka "äiditön".

Kerran Hilkka itki kapakassa, Hopeakengässä, sitä kun hänen miesystävänsä oli jäänyt työttömäksi. "Se on työtön toimitusjohtaja", pillitti Hilkka. Sain varoa etten naurahtanut hänen kyynelilleen; minusta oli humoristista että työttömyys ei ollut pelkkää työttömyyttä, vaan työtöntä toimitusjohtajuutta.

Hilkka oli vaaleatukkainen. Hänen vartalossaan oli pientä rehevyyttä ja reilua rintavuutta. Joskus hän mainitsi miesystävänsä tykkäävän pelautua rinnoillaan. Hilkka oli keskipituutta vähän lyhyempi. Hänellä oli pientä vilmaväkäleukaa ja kuopahtavat silmät.

Heti tilaisuuden tullen minulla oli kiire pois tanssimasta. Hilkka lähti määrätietoisesti, viehätysvoimastaan selvillä olevana, kävelemään edelläni. Hän johdatti minut korokkeella olevan bändin lähitse väliverhon "väärälle puolelle" lähes pimeyteen. Siellä hän kääntyi päin, tuli minuun kiinni ja suuteli kuin tiikeri. Imaisu teki miltei kipeää. Hilkalla oli niin vilhakat liikkeet, etten sakeaverisyyttäni ennättänyt edes kouria häntä kun tilanne oli jo ohi. Esiintyjiin oli meistä näköyhteys, mutta tuskin he näkivät pusuamme.

Palasimme pikkujoulua juhlivien pariin. Äkkiarvaamatta Hilkka kääntyi kannoillaan ja lähti tepottamaan tanssialueelle päin. Minua nolotti juosta edestakaisin kuin poikanen sorsaemon perässä, niin istahdin väliverhon lähellä olevalle pitkälle punaiselle keinonahkaiselle penkille. Lenkkinsä heitettyään Hilkka palasi kohta vähän pettyneen näköisenä ja istui viereeni.