Kari seikkailutti meitä oppilaitaan tunteen - älyn - fyysisen ihmellisissä maailmoissa. Hän opetti että silloin kun ajattelemme, emme tunne. Silloin kun tunnemme, emme ajattele. Ja silloin kun aistimme, emme ajattele emmekä tunne.

Kari sanoi olevan kolme aivoa: ajatteleva, tunteva ja aistiva. Kaikki toimivat yhtaikaa, mutta kaksi on piilossa. Esimerkiksi maanjäristyksessä voivat kaikki kolme toimia yhtaikaa. Kuten myös unessa.

Karin mielestä moralisoidaan liikaa. Tsehov ei käyttänyt moralisoivia kuvia, kuten: Sataa rankasti. Näin lihavan miehen. Tyttö oli kaunis. Kari väitti lukijan tulevan mukaan, kun poistaa edellisen tyyliset fraasit. Hänen mukaansa fraasi on paljon pahempi kuin valhe.

Karin tunnilla saimme kuulla eksymisen tilassa aistien heräävän. Opettaja käski pitää kirjoituksessaan adjektiivit kurissa.

Kari opetti muun muassa:

"Jos me saamme tunteen läpi sosiaalisesta moraalista, olemme kauneimmillamme."

"Tunne, jolla tehdään jotakin, täytyy olla energinen ja väkevä."

"Taide on lähtöisin toivottomasta tilanteesta, jossa sosiaalinen moraali pyrkii pysäyttämään tunteen."

"Kaikessa toiminnassa on perussyynä tunne."

"On juovuttava, mutta ei alkoholista."

"Alkoholisti on ihminen, joka on jäänyt äitiinsä kiinni."

"Psykologia ja kirjallisuustiede ovat lähenemässä."

"Yleisö ratkaiseva: Auttaa energisyydessä taiteilijaa."

"Yleisönä voi käyttää esimerkiksi kuolleita runoilijoita, joidenka tekstin on tajunnut."

"Mikään ei ole niin ihanaa kuin tuottaa tyhjästä. Eli tehdä taidetta."

"Kun 'kriitikko tietää kaiken', tilanne on hyvin vaikea."

"Ei saa vaatia yksipäisyyttä."

"Kun joku huone on sellainen, että tavarat kaatuvat päälle, niin se vaatii vain työskentelyä edistyäkseen."

"Olemmeko luovia vai kuvaavia taiteilijoita?"

"Jos sanaa käyttää konkrettisesti, tulee automaattisesti todellisen sanan perustalle."