Pienen kaupungin keskustassa oli ruskea puutalo. Talon pohjamuoto muistutti L-kirjainta. Kirjaimen pystysakara noudatteli kaupungin koivukujaisen pääraitin reunaa ja vaakasakara risteävän pienemmän kadun reunaa.

Talossa oli laaja tasainen piha. Suurin osa pihasta kasvoi kesäisin nurmea. Autoilla liikuttava alue oli saanut peitokseen sorastuksen ja pieni osa pihaa oli päällystetty betonilaatoilla. Nurmialueella seisoi pari isoa kuusta, toinen tavallinen, toinen lehtikuusi, yksi koivu ja muutamia sembramäntyjä. Tontilla oli myös jokusia kukkapenkkejä ja ruusupuskia. Pihaa kiersi hoidettu orapihlaja-aita.

Pihapiirin muita rakennuksia olivat maanpäälliseltä osaltaan matalahko kellarirakennus ja autotalli-varastorakennus. Autotalli-varaston takana piiloili melko varjossa pieni kasvimaa.

Ruskeassa talossa oli peltikatteinen aumakatto. Talon hirsirunko kantoi sivullaan pystylautaista vuoria. Vinttitiloissa oli hulppeutta. Huoneista löytyi korkeutta ja talven kovimpien pakkasten aikaan viileyttä. Kovilla pakkasilla täytyi talon pienimmän huoneiston vesihana jättää hieman auki, jotta huonosti suojattu vesijohto ei jäätyisi. Kaikkiin kolmeen asuntoon käytiin pihan puolelta.

L:n pystysakarassa kellarikerroksessa olivat pannuhuone, liiteri, pukuhuone, pesuhuone ja löylyhuone. Maanalaiseen kellarikerrokseen mentiin porrashuoneen kautta. Pohjakerros oli ikkunaton. Kellarikerroksen sydän oli pannuhuone, josta pääsi saunaosastoon ja liiteriin. Liiteriin johti pihalta toinenkin aukko, luukullinen halkoluiska.

Talon lämmityskattilaa pidettiin lämpimänä haloilla. Kerran talon asukkaat olivat kokeilleet lämmittämistä turvebriketeillä. Lämmittäminen tapahtui talossa asuvien perheiden kesken vuoroviikoin. Perheiden miehet sekä itse tekivät, että toisinaan ostivat polttopuita.

Ruskean talon kaikki huoneistot olivat asuttuja. Toista suurista huoneistoista asui Pauli perheeni ja toista Uolevi minun perhe. Pienimmän huoneiston vuokranmaksaja olin minä Juha. Meidän jokaisen perheen miehet työskentelimme ruskean talon omistavan työnantajan palveluksessa.

Pauli omasin akateemisen sivistyksen. Tarkoitukseni ei ollut kiivetä tikapuita kyynärpäilläni tyrkkien. Tunsin itseni menestyjäksi. En ollut läheskään urani huipulla. Pauli perheeseeni kuului vaimo Virpi, joka toistaiseksi hoidin kotona ainoaa lastamme, minua vaunuissa nukutettavan kokoista pojanvesseliä.

Uolevi minulla oli takanani kolmattavuosikymmenen työura. Laitoin hakemuksiani nykyisen työnantajani avoimiin paikkoihin, joissa olisivat vastuullisemmat tehtävät, mutta jostain syystä en ollut tullut niihin valituksi. Perheeni oli asunut ruskeassa puutalossa pisimpään. Uolevi minun perheeseeni kuului jatkuvasti kotia hoitava vaimo ja kolme lasta, joista enää nuorin, minä peruskoulua käyvä poika asuin vakituisesti kotona. Uolevi tunsin päälläni vahvana vaimoni tossun painon. Kerran lipsin vaimoani sanomalla hänelle: "Paikkakunnan tyylikkäimmin pukeutuva nainen." Ja Uolevin vaimo Eeva vein mieheni julistuksen kauppaan. Uutisen kuultuamme me kaupunkilaiset syynäsimme entistä tarkemmin minun Eeva vaatetustani, emmekä me kaupunkilaiset voineet ymmärtää Uolevi mainelauseeni perusteita.

Juha kammosin ajatusta vastuullisemmista työtehtävistä, kuin joita parasta aikaa tein. Heti valmistuttuani pääsin suoraan urani huipulle. Luonteessani oli ripaus jepikköä. Perheeni käsitti esikoistamme kotiin hoitamaan jääneen vaimon ja minut esikoisen, tyttölapsen. Tyttö tapasin vedellä päiväuneni ulkoilmassa katetulla porrastasanteella lastenvaunuissa köllötellen.

Syyskesäisenä iltapäivänä tapaturmaisesti arpia kasvoihinsa saanut Uolevi menin hakemaan Juhaa halkojen liiteriin syytämistalkoisiin. Uolevi olin pudotellut jonkin verran metrisiä koivuhalkoja luiskan kautta liiteriin, kun Juha, vaatteet ensin vaihdettuani, saavuin paikalle. Juha sanoin Uoleville: - Mutta eikö nämä pidä ennen syytämistä katkaista? Eihän nämä kokonaisina kattilaan sovi.

Uolevi sanoin Juhalle: - Samahan ne on katkaista vasta liiterissä. Kun heitellään nyt sisälle, niin eivät pääse sateet kastelemaan kuivia puita.

     - Mutta sehän on hirveän työläs homma vedellä viululla poikki koivuhalkoja.

     - Nepä sahataankin moottorisahalla!

     - Ehei, siitä ei varmasti tule mitään. Liiterissähän tukehtuu pakokaasuun!

     - Tuuletetaan, tuuletetaan! Viisi minuuttia sahataan ja sitten välillä tuuletetaan.

     - Sepä tulee heti savua täyteen. Eikä savu tuolta montusta niin vaan nouse pois. Ja liiterissä sahausta ei kukaan rupea edes yrittämään!

     - Minä hoidan sahamiehen hankkimisen! Minulla on tuttu metsuri, joka tulee varmasti.

     - En vielä tällä syönnillä usko. No viskellään, mutta halkojen katkasu tulee menemään pokasahatöiksi.

Uolevi ja Juha me heittelimme luiskan kautta liiteriin noin puolet traktorin peräkärrystä maahan romahdutetusta halkoröykkiöstä. Tulimme tulokseen, että loput olisi parasta nakella sisään sitten kun ensimmäinen erä olisi liiterissä sahattu ja pinottu.

Muutaman päivän perästä Pauli ja Juha huomasimme koko alkuperäisen halkoerän ilmaantuneen jälleen pihamaalle entiseen paikkaansa. Päivä sen jälkeen pihalla olleet halot olivat pätkiytyneet. Tantereella ja käyttövalmiiden polttopuiden päällä oli moottorisahan teräketjun suihkimaa purua.

Sen päivän iltana, jona metrin pituiset halot olivat muuttuneet puolen metrin pätkiksi, Uolevi heittelin niitä arviolta osuuteni halkoluiskan kautta liiteriin. Uolevi kävin kutsumassa Juhan yhteiseksi eduksi koituvaan touhuun. Juha tullessani pihalla olevan puukasan viereen Uolevi sanailin Juhalle: - Pinoa välillä liiterissä ja koeta saada kaikki loput sisälle. Pinotkoon Paulikin sitten osaltaan liiterissä. Minä olen jo tehnyt näiden puiden kanssa valtavan työn. Sanat sanottuani Uolevi käännyin raskain askelin laahustamaan kohti huoneistoni sisäänkäynnin rappusia. Juha aivoissani olisi ollut valmis ajatus, mutta en raskinut kuuluttaa sitä viisissäkymmenissä olevan invalidin perään. Uolevi kömmin rappuset ylös ja hoipuin vihreäksi maalatusta ovesta työsuhdeasuntooni. Juha käsittelin kapuloita vuoroin liiterissä, vuoroin ulkona.

Me kolme perhettä elimme elämäämme ruskeassa puutalossa. Uolevi isännöin taloa ja toimin edelleen nokkamiehenä polttopuiden hankinnassa. Uolevi omasta mielestäni omasin tuohon tehtävään loistavat edellytykset, sillä olin metsäalan akateemisen loppututkinnon suorittanut ammattilainen.

 

Miete: Kasvit: Miksi vain puille kävisi huonosti?