Seuraavana päivänä Keijo kertoi yöllä Hilkan sanoneen hänelle että "... ainakin menen kämpilleni, kun tuosta Einolastakaan ei ollut mihinkään". Keijo sanoi Mairen ja Annelin intoutuneen keskenään tanssiessa suutelemaan. Ne olivat kaatuneet tanssilattialle pitkälleen ja suudelleet vielä siinäkin. Yöllä Keijo oli joutunut pihalla metsästämään pakoon pökäisevää Annelia ettei hän olisi jäänyt pakkaseen kohmettumaan. Sitten Anneli oli heittäytynyt täysin vetämättömäksi, jolloin Keijon oli ollut kannettava hänet B-siiven ylimpään kerrokseen. Keijon pienessä kämpänputkassa oli ollut yöllä tunkua: Keijon lisäksi siellä oli nukkunut Anneli, Maire ja Elvi. Varsinkin Annelin pikkujoulun jälkeinen koulupäivä näytti ankealta.

Hilkka sanoi seuraavana päivänä että hän saattoi villiintyä juuri ennen kuukautisiaan. Minusta tuntui että Hilkalle oli tärkeätä ilmoittaa minulle että hänellä vielä olivat kuukautiset.

Muutamana päivänä Hannun luennoinnin kohteena oli satu. Hän pulppusi melkoiset latikat aiheesta ja päälle päätteeksi antoi tehtäväksi kirjoittaa satu. Osviitoiksi Hannu antoi että tekeleessä pitäisi olla vanhan kansansadun piirteitä. Kirjoituksen kuului olla niukka, taloudellinen, siinä pitäisi esiintyä toiston ja onnellisen lopun, ehkä kolme vaikeaa tehtävää. Hannu pyysi kuvaamaan jotain tämän päivän tapahtumaa satuun verhottuna.

Satujen purkupäivänä käpsehdimme alakerran käytävässä kohti luokkaa. Välitunti oli päättynyt. Edelläni kävelevä Eeva vilkaisi minua merkitsevästi ja sanoi: - Seuraavana käsitellään Raan satu. Eevan vierellä kulkenut Kaija kihersi: - Se on sitte hirvee.